Miten olen muuttunut liikkujana?

Kouluaikoina en tykännyt juurikaan liikunta tunneista. Inhosin suurimpaa osaa lajeista joita koululiikuntaan kuului. Tykkäsin lähinnä pesäpallosta, sählystä ja talvella luistelusta. 

Harrastin lapsesta- aikuiseksi partiota jossa liikuntaa tulee suunnistuksen ja vaellusten muodossa. Lenkkeily ja metsässä samoilu onkin ainoat lajit jotka ovat kulkeneet mukanani lapsesta tähän ikään saakka. 

Kun menin 18-vuotiaana hoitotyöhön, työkavereiden ja työpaikan liikuntarahan houkuttelemana liityin kuntosalin jäseneksi. Jolloin kokeilin lähes kaikkia ryhmäliikuntatunteja ja kuntosalia satunnaisesti. Joten lähes 18 vuotta on ollut jonkun kuntosalin jäsenyys taskussa, joitakin pieniä taukoja on ollut. Laskujeni mukaan olen ollut viiden eri kuntosalin jäsen tänä aikana. Olen maksanut joitakin kuukausia aivan turhaan jäsenyyttä näiden vuosien aikana. Olen harrastanut kuntoilua säännöllisen epäsäännöllisesti siis 18 vuotta ja välillä maksanut jäsenyydestä turhaankin. Viimeiset kymmenen vuotta olen käynyt vain kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunnit ovat saanet jäädä unholaan. Olen treenannut vuosia sillä fokuksella että haluan laihtua. Innostun helposti ja toisaalta yhtä nopeasti kiinnostukseni lopahtaa. Voin treenata kuukausia intensiivisesti, kunnes sairastun ja sen jälkeen kiinnostus lopahtaa helposti. Sama kaava on toistunut monta kertaa. Yhteenvetona voisin todeta että loppujen lopuksi olen treenannut aika päämäärättömästi. 

Tässä lyhyesti taustaani liikkujana, jonka jälkeen kerronkin miten olen muuttunut liikkujana. 

• Osaan vihdoin kuunnella kroppaani ja annan sen palautua rauhassa. Välillä tietenkin harmittaa että palautuminen saattaa kestää ja lihakseni ovat kipeät. 
• En pakota itseäni liikkumaan, vaan liikun fiiliksen mukaan. Ennen pakotin itseni liikkumaan ja menin väkisin esimerksiksi salille. Se ei tuonut hyvää oloa eikä ollut kivaa , joten ei treenikään kulkenut. 
• Harrastan lajeja joista tykkään! Tällä hetkellä ne ovat kävely, mäkikävely, pyöräily ja ulkokuntosali. 
• Liikun koska se tuo hyvän olon ja parantaa terveyttäni. En päämääränäni että haluan laihtua (tottakai toivon että niin tapahtuu sivuotuotteena)
• Lähden 20min pyörälenkille jollen jaksa silloin enempää. Ennen jätin sen tekemättä, koska niin lyhyt liikuntasuoritus on aivan turhaa. 
• Olen oppinut lisäämään liikuntaa pikkuhiljaa. Ennen aloitin turhan kovaa ja liian monta kertaa viikossa, joten kiinnostus lopahti herkästi. 

Siinä mieleeni tulevia ajatuksia miten olen muuttunut liikkujana. Viimeiseksi haluan vielä mainita asian jota en ole saanut muutettua itsessäni ja jonka haluaisin muuttua. Vertaan itseäni herkästi toisiin: Miten toinen jaksaa enemmän? Miten toisilla on parempi kunto? Miten toiset palautuvat liikunnasta nopeammin (varsinkin tätä mietin liian usein)? Miten toisen kunto nousee nopeammin?

Tiedän ettei saisi ikinä verrata itseään kehenkään toiseen, mutta silti sitä vain tulee tehtyä. Tiedän että olemme yksilöitä ja kehitymme yksilöllisesti. Silti se ei saa minua vertaamatta itseäni muihin....... ainakaan vielä. 

Irtisanoin kuntosalijäsenyyteni

En ole kuntosalilla juurikaan tänä vuonna käynyt, satunnaisesti vain joten päädyin irtisanomaan jäsenyyteni. Turha maksaa tyhjästä tällä hetkellä. Kuuntelin jälleen oma fiilistäni asiassa ja mitään liikuntaa kun ei voi väkisin harrastaa jos ei tunnu hyvältä.
Jäsenyyteni loppuu vasta 25.7, koska jäsenyysjaksoni vain sattuu menemään sillä tavalla kuukauden irtisanomisajalla. Pohdin tätä irtisanomista pidemmän aikaa ja päädyin tähän ratkaisuun kun on kesäkin tulossa. Kotini lähellä on muutakin pieni ulkokuntosali jota voin hyödyntää.

Jos kuntosali alkaa jälleen kiinnostamaan voin aina liittyä takaisi, tai ottaa vaikkapa ensin kymppikortin. 

Katselin tuossa Polar Flowsta liikuntapäiväkirjaani ja olen nyt jaksanut kuudetta viikkoa  käydä lenkillä sen 3x viikossa. Mielestäni se on hyvä suoristus! Tällä viikolla poljin ekaa kertaa töihinkin pyörällä, matka on melkein 4km per suunta. 

Olen ajatellut että jatkaisin lenkkeilyä ja lisäisin kertoja pikkuhiljaa sinne 5x viikossa. Lisäksi voisin alkaa tekemään omalla painolla lihaskuntoharjoittelua. 

Olen miettinyt minikuminauhojen hankkimista, koska ne kulkisi esimerkiksi lenkillä hyvin mukana. Onko kokemuksia niistä? Onko kannattavaa hankkia sellaisia? 

Hyviä vinkkejä kehonpaino treenaukseen otetaaan myös vastaan kuminauhalla tai ilman :) 

Lopuksi vielä hieman muita kuulumisiani. Kerroin alkuvuodesta että vaihdan työpaikkaa sisäisellä siirrolla. Palaan nyt kesäksi vanhaan työpaikkaani ja syksyllä pääsen uudelleen takaisin vaihdokki paikkaani.  Fiilikset ovat jokseenkin sekavat, mutta näillä mennään. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan... kovasti odotan ainakin kesälomaani joka alkaa heti juhannuksen jälkeen. 

Nyt seuraa kunnon itkupotkuraivarit...

Kävin tänään mäkikävelemässä pitkästä aikaa. Se mikä minut sinne ajoi oli uudet lenkkikengät jotka tilasin XXL verkkokaupasta. Asicsen Gel- Nimbus 20 2E, tuo 2E tarkoittaa että kengät on tarkoitettu leveämmälle lestille. Googlettelin leveämpi lestisiä lenkkareita ja nämä osuivat silmääni keskustelupalstalta useampaan otteeseen. Kyseiset kengät on miesten kengät, mutta se ei minun menoani haitannut. Näin ekan lenkin perusteella nämä tuntuivat parhaimmilta lenkkareilta ikinä leveään lättäjalkaani. Ihanaa että on alettu tekemään lenkkareita lättäjaloillekin. Ja mikä ihaninta, ne on mustat <3 Kengistä näkyi sukat melkein läpi joten tuuletuskin pelaa hyvin!

Syy miksi vaihdoin lenkkarit, olivat se että penikat ja pohkeeni kipeytyivät lenkillä. Olen nyt muutaman viikon lenkkeillyt 3xviikossa. Penikkojan kipeytyminen on minulle tyypillistä tauon jälkeen kun aloitan lenkkeilyn. 

Olen saanut aikoinani apua jalkojen turpoamiseen lenkin aikana ja penikka/pohje kipuun Zeropointin kompressiosäärystimistä. Nämä saa jalat tuntuamaan keveämmiltä lenkin aikana ja palautuminen nopeutuu. Laitan ne jalkaani n.puoli tuntia ennen lenkkiä ja pidän lenkin jälkeen niitä jalassa ainakin samanmoisen. Nyt nämäkään ei auttanut vaivaani joten totesin että on aika ostaa uudet lenkkarit. Ensimmäisen lenkin perusteella voisin todeta että kengistä se johtui, koska nyt eivät sattuneet penikat yhtään ja aikaisemmin ne sattuivat joka askeleella. 

Ostin kahdet uudet säärystimet pinkit ja limen vihreät jo jokin aika sitten Intersportin nettikaupasta tarjouksesta. Ne ovat lojuneet kaapissa jo puolisen vuotta, ainakin.

Olenkin tällä hetkellä aika innostunut lenkkeilystä ja ulkokuntosalista, koska siinä saa samalla raitista ilmaa. Sekä lenkkeily polttaa enemmän kaloreita kuin esimerkiksi kuntosali. 

Tätä mäkeä tarpoessani, iski kunnon itkupotkuraivarit. Hammasta purren jatkoin vain eteenpäin.

 Ainoa syy miksi jaksoin tämän kyseisen mäen tarpoa viisi kertaa, oli serkkuni Emma. Hän istui olkapäälläni ja kehoitti että aloita siitä että menet tämän mäen viisi kertaa. Meinasin luovuttaa jo ensimmäisellä kerralla, kun henkeni  suoraan sanoen salpautui huohotuksesta. Emma hoki korvaani että "sie pystyt siihen". Muistan kun Emma teki tämän kanssani muutama kesä sitten ja kannusti jatkamaan kun halusin lopettaa. Emma kehui katsoessani sykemittariani että "sie palaudut kuitenkin nopeasti". Se lämmitti mieltäni jo silloin, koska sykkeeni on aina noussut todella herkästi. "Urheiluhullu" serkkuni onkin esiintynyt muutamia kertoja blogissani ennenkin.

Syy miksi sain ne itkupotkuraivarit oli seuraavanlainen: minua harmitti kun kuntoni on niin heikko ja hengästyn niin helposti. Henki meinaa salpautua kun syke nousee sinne 160-170  (syke nousee herkästi sinne), huohotan ja huohotan sekä mieleni tekee lopettaa heti. Nolottaa että hengästyn niin helposti ja kuntoni ei tahdo kestää. Jalat eivät kuitenkaan hapota, mutta henki ei tunnu kulkevan. Pyrin kuitenkin keskittymään hengitykseeni jotta en pidättäisi sitä suorituksen aikanan. Edellä olevista johtuen tulee tunne  että olen niin huono ja heikko. Tuntuu että yritän ja yritän liikkua - tuloksia ei kuitenkaan synny ja kuntoni ei tunnu nousevan. 

Tiedän että tämä kuulostaa tyhmältä ja että olen niin hyvässä kuin pahassa "kaikki minulle heti tyyppiä". Kunto pitäis nousta heti ja samassa syssyssä laihtuakin ainakin 5kg. En malta odottaa tuloksia, enkä malta olla tarpeeksi pitkäjänteinen. Mistä saisin sen maltin itselleni?

Olen oppinut jo vuosien varrella itsestäni että minusta ei ole noudattamaan "Fitness" ruokavalioita joissa mussutetaan puuroa, rahkaa, riisiä+kanaa, makaronia+jauhelihaa ym. Liian yksitoikkoinen ruokavalio ei sovi itselleni. A. kyllästyn enkä pysty syömään niitä ja B. tiedän etten halua  noudattaa niitä loppuelämääni C. en ole tähtäämässä kisalavoille vaan haluaisin järkevästi saada painoa pois ja kuntoni paremmaksi. 

Tiedän myös että minun täytyy liikkua sen mukaan joka tuntuu sillä hetkellä parhaalta, ja tällä hetkellä se on lenkkeily. Tykkään myös liikkua fiiliksen mukaan, se tuo minulle parhaiten mielihyvää ja jaksan paremmin liikkua sen mukaan. 

En pysty enkä halua tehdä asioita väkisin, en liikunnan enkä ruokavalion suhteen. Se on liian monta kertaa jo kokeiltu, eikä ole toiminut. Kiinnostus on lopahtanut ja  kilot on tullut korkojen kanssa takaisin.

Kuulostaako tämä siltä että haluan kaiken, mutten ole valmis tekemään kuitenkin tarpeeksi? Toivon rehellisiä mielipiteitä. 

Mäkiharjoituksen kesto 40min, Matka 1.57km, Keskisyke 141, Maksimisyke 172, Kalorit -384, rasvan osuus kaloreista 28%, keskinopeus 2,4km/h ja maksminopeus 5,3km/h. Sekä nousun korkeus 95m. Tiedot tarjosi Polar M400 ja sykevyö H10.