torstai 28. toukokuuta 2020

Kompastukiveni elämäntapamuutoksessa

Tämä on varmaan yksi kirjoitetuimmistani aiheistani blogissa. Mutta silti haluan taasen tuoda sen esille, koska se askarruttaa mieltäni kovasti ja yritän hakea tähän keinoja muuttaa itseäni.

Herkkuhimot ovat ehdottomasti suurin kompastuskiveni elämäntapamuutoksessani. Ja niistä erossa pysyminen. Olen lapsesta saakka rakastanut roskaruokaa, karkkia ja sipsiä. Pahimmat paheeni on mäkkäri, grillin juustoburgeri ja makkaraperunat, erilaiset juustot, irtokarkit ja sipsit.
Niistä on vaikea olla erossa kokonaan ja sitten en osaa kuitenkaan kohtuu käyttöäkään. En tiedä miten löytäsin kultaisen keskitien. Herkkuhetki/päivä voisi olla se, mutta yleensä se jää kohdallani helposti päälle.
Toinen kompastuskiveni on pitkäjänteisyyden puuttuminen, vaikka paasaan usein että teen kerrankin elämäntapamuutosta kaikessa rauhassa (laihdutuskuurille en enää ala) välillä iskee turhautuminen ja silloin lyön lekkeriksi syömällä herkkuja oikein olan takaa.
Painoni ei ole juurikaan tippunut tämän vuoden aikana, vaikka olen lisännyt pikkuhiljaa runsaasti liikuntaa. Liikun 4-5xviikossa josta 80% on rasvaapolttavaa aerobista liikuntaa.

Vaikka olen päättänyt että muutoksessani tärkeintä on voida paremmin, saada nivelvaivat/selkäni kuntoon ja päästä eroon kokonaan verenpainelääkityksestä (lääkitystä vähennettiin juuri). Niin välillä iskee aivan valtava turhautuminen kun paino ei vaan lähde laskusuuntaan. Itkupotkuraivarit tulee vain välillä ei sille voi mitään. 
Otinkin jokin aika sitten mittanauhalla mitat kropastani ja yritän ottaa kuvia itsestäni, jos niissä alkaa näkymään muutosta.


Liikunta ei ole koskaan ollut minulle ongelma muutoksessa, kunhan pääsen alkuun niin lähden ihan mielelläni liikkumaan. Eikä normiruokakaan ole ongelma, sitä pystyn syömään kohduudella (pääasiassa). Aamupalan olen syönyt lapsesta saakka ja se on yleensä kaksi leipää. Se on vaan minun juttuni ja toimii kohdallani parhaiten. Puuroa syön nykyään silloin tällöinen iltapalaksi.

Toisaalta tuntuu hassulta että ainoa ongelmani on herkkuhimot, luulisi sen olevan voitettavissa.
Olenkin jälleen miettinyt että miten oppisin kohtuutta? Mikä olisi hyvä väli herkkupäivälle - kerran viikossa vai joka toinen viikko? Ideoita?

4 kommenttia:

  1. Hyvä teksti ja kuulostaa tutulta. Herkkujen syönti ja kohtuus siinä on ollut aina minullekin se suurin kompastuskivi.
    Kuulostaa kuitenkin hyvältä, että ajattelet tätä juuri elämäntapamuutoksena. Tärkeintähän olisi tavallaan ensin tehdä ne muutokset elintapoihin, joita koet voivasi ylläpitää ja sitten vasta keho alkaa muuttua. Tämä on ainakin oivallus, jonka olen itse tehnyt. Joka tapauksessa toivottelen kovasti tsemppiä projektiisi ja edelleen mielenkiinnolla seurailen blogitekstejäsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppaavasta kommentista tekstiini <3
      Olen tehnyt sen kanssa paljon töitä että olen oppinut ajattelemaan tätä elämäntapamutuksena ja se on vienyt paljon aikaa.Ja edelleen tehdään pää sisällä töitä sen suhteen...

      Poista
  2. Tsemppiä elämäntapamuutoksen kanssa! Kompastuskivet kuuluvat prosessiin. Oletko nivelvaivoista kärsinyt paljon? Minun ystävälläni on ylipainoa ja hän on aloittanut myös muutoksen pienistä asioista. Hän on ruokailutottumuksia muuttanut sekä suosituksesta kokeillut kollageenia nivelvaivojen hoitoon. Ilmeisesti hän on kärsinyt vähemmän nivelvaivoista. Ehkä tästä voisi olla myös sinulle apua elämäntapamuutoksen aikana? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli :)
      Kärsin nivelvaivoista, onneksi vain ajoittain enkä koko ajan. En muista kokeilleeni kollageenia, kiitos vinkistä :)

      Poista

Rapunzel