Jyväskylä päivä 2 ja päivä 3

Ensimmäisen tekstin Jyväskylään liittyen "päivä 1" voit lukea tästä.

PÄIVÄ 2
Launtaina meillä oli herätys klo 8. Yö oli nukuttu hyvin, mutta kyllä teki tiukkaa saada silmät auki. Kunhan liikkeelle pääsi niin fiilis oli hyvä.
Suuntasimme klo 10 Jyväskylän Crossfit salille jossa oli avoimet ovet ja osallistuimme Bootcamp tunnille. Olin aluksi hyvin epäileväinen tunnille osallistumiseen, koska koen crossfitin itselleni liian haasteelliseksi.Helzun ja Vanessan tsemppaana kuitenkin osallistuin ja hyvä niin.
Crossfit tunnin aluksi käytiin läpi liikkeet jotka treenissä tehdään ja lämmiteltiin yhdessä. Itse treeni toteutettiin pariharjoitteluna jossa yhdessä tehdään tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Pari itse saa päättää kumpi tekee minkäkin verrran. Käytössä oli lämmittelylaitteista esimerkiksi soutu, jota piti tehdä yhteensä 2000m. Vuorotellen ja pari saa määritellä kuinka paljon kumpikin tekee. Bootcamp oli minulle tarpeeksi yksinkertainen, liikkeet oli suhteellisen helppoja ja kuka vain voi osallistua kyseiselle tunnille mielestäni. Turhautumista itselle toi se, että en tahtonut jaksaa kunnolla - olisin halunnut jaksaa paremmin jotta tunnista olisi saanut vielä enemmän irti. Mutta kyllä tuota treeniä tekemällä kunto varmasti nousee. Kivaa treenissä oli että se toteutettiin parin kanssa, toinen tsemppasi vieressä kun toinen teki.
Tykkäsin treenistä ja voisin kuvitella osallistuvani ainakin tällaiselle bootcamp tyyppiselle tunnille jossa liikkeet ovat tarpeeksi yksinkertaisia.

Polarin yhteeenveto treenistä:
Kesto:1h
Keskisyke:119 (min93 ja max146) Ihmeen alhaiset. Rannesykemittauksella otettu, yleensä käytän vyötä.
Kalorit: 494kcal, rasvan osuus 36%

Crossfitin jälkeen suuntamisemme salaatille, Tuore nimiseen paikkaan. Josta salaatin sai valita haluamillaan täytteillä. Tykkäsin paikasta kovasti.

Salaatin jälkeen suuntasimme Peurungan kylpylään. Matkalla pysähdyimme jätskille Laukaan satamaan. Ihana paikka. Kävelimme hieman rannan tuntumassa. Jyväskylässä ja sen seudulla on niin ihanaa koska vesi on niin lähellä. Vesi on minulle todella rauhoittava elementti. Peurungan kylpylä oli juuri sopiva paikka palautella lihaksia eilisin mäkitreenistä ja tämän päivän crossfitista. Kylpylä oli ihana ja viihtyisä. Illalla kävimme nauttimassa aterian Laukaan kiinalaisessa ravintolassa. 

PÄIVÄ 3

Nukuimme aamulla rauhassa niin kauan kuin nukutti. Sunnuntaina päivällä tapasin Sammakon sunnuntai blogia kirjoittavan Rouva Sammakon. Koska käsitöitä itsekin tykkään tehdä, sain esittelyn hänen käsitöistään ja langoista joita hänellä on. Olin aivan haltioissani hänen lankakaapistaan, jossa lankoja oli paljon ja ne oli väri/lanka järjestyksessä. Sellaisesta hyllystä olen itse haaveillut jo kauan. Toki itse en varmaan raaskisi käyttää lankoja vaaan ihalisin värimaailmaa vain. Minua kiinnosti Rouva Sammakon langat kovasti, koska siellä oli suurinosa minulle uusia tuttavuuksia. Sainkin langoista runsaasti uutta tietoa. Toki minua kiinnosti tarina blogista ja miten kuvaukset käsitöistä toteutetaan. Valokuvauksesta opin myös samalla lisää. Miten oikea luonnonvalo vaikuttaa kuvan lopputulokseen. 

Kävimme syömässä paikallisesessa kebab/pizzaravintolassa jossa onneksi päädyin kehujen ansiosta ottamaan pizzan. Syön pizzaa todella harvoin ravintolassa. Onneksi tällä kertaa päädyin ottamaan pizzan, koska se oli todella hyvää. 

 Yhteenveto koko reissusta:
Oli ihanaa päästä tutustumaan Jyväskylään (en ole ennen käynyt) ja ihastuin paikkaan melkeimpä heti ensisilmäyksellä. Liikuntamahdollisuudet on huikeat, vaihtoehtoja on runsaasti. Myös ravintoloita oli runsaasti ja tuntuu että Jyväskylässä on paljon elämää sekä erilaisia kulttuuri vaihtoehtojakin. Onneksi olin koko viikonlopun reissussa, jotta pystyin Vanessa ja Helzun välityksessä tutustumaan Jyväskylään vähän laajemmin. Paljon jäi varmasti näkemättä ja kokematta, mutta siihen ei auta kuin uusi reissu Jyväskylään. Oli ihanaa tutustua Rouva Sammakkoon henkilökohtaisesti, uskon ja luulen että hänenkin kanssaa tapaamme varmasti vielä uudelleen.
Kiitos Jyväskylän porukalle ihanasta ja hyvin järjestetystä viikonlopusta <3 Täällä edelleen hymy korvissa kun reissua mietin. Mukavaa että jaksatte tsempata minua uusiin liikunta lajeihin, vaikka minä olen alussa todella epäileväinen ja vähän laitan vastaankin!

Kuulumiset ja Jyväskylä päivä 1

Minulle kuuluu ihan hyvää, olen kesälomalla kolmatta viikkoa. Paljon olen ehtinyt touhuamaan jo lomalla. Liikuntaa harrastan pääsääntöisesti 3xviikossa, joskus neljäkin. Lähinnä se on lenkkeilyä ollut ja hyvin satunnaisesti salia. Syömiset olen kesälomalla ottanut rennommin, mutta kunhan arki palaa YRITÄN tehdä ryhtiliikkeen sen suhteen.

Lähdin perjantaina Jyväskylään ja kotiuduin sieltä sunnuntaina. Ohjelmassa oli liikuntaa, seurustelua ja hyvää ruokaa - parasta just nyt!
Päätin jaotella tekstin muutamaan eri tekstiin, jotta teksteistä ei tulisi niin pitkiä. Selasin tuossa kuviani ja niitä en ole ottanut reissun aikana kuin muutaman.
Saavuin Jyväskylään perjantain yhden jälkeen ja tapasin ystäväni Helzun, ja kävimme alkajaiseksi syömässä "Kiinalaisessa ravintolassa jonka nimeä en muista". Tarjolla oli laaja valikoima kiinalaista ruokaa ja sushia. Tämän jälkeen sain esittelyn Jyväskylän kävelykadusta ja keskustasta. Oli kiva tutustua kaupunkiin kävelemällä. Kävimme myös lankafestareilla joka oli täynnä ihania pieniä kojua. Tunnelma festareilla oli aivan ihania, ihmisiä kutomassa yhdesssä pitkin festareita. Ihastelin eri värisiä lankoja, mutta mukaan en raaskinut ostaa kuin virkkuukoukun. Oli mukava kierrellä pitkin Jyväskylän katuja ja samalla jalkani saivat vetreytystä autolla matkustamisesta.
Kun vatsamme oli hieman laskeneeet, kipusimme Laajavuoren huipulle. Olin alussa hieman epäileväinen että jaksanko sinne huipulle kiivetä, mutta Helzun kannustuksella jaksoin. Maisemat olivat hienot! Alas tulimme Laajavuoren hyppymäen portaita jotka olivat hyvinkin vinkkelät joka suuntaaan.
Illalla tapasimme Jyväskylän satamassa ystävämme Vanessan, istuimme ravintola laivassa vaihtamassa kuulumisia. Jonka jälkeen teimme iltakävelyn sataman tuntumassa. Oli aivan ihanaa kävele veden äärellä ja maisemat olivat ihanan rauhoittavia. Ihastuin Jyväskylään heti :)

Käytössäni on tällä hetkellä Polar V Vantage ranneke (koska vanha M400 sanoi sopimuksen irti). Laitan rannekkeen tiedot tänne.

Laajavuorelle kiipeäminen:
Kesto: 50min
Matka: 1,94km
Keskisyke: 134 (min71 ja max 157)
Kalorit: 532, rasvan osuus 28%
Nousu: 105m ja korkeus 232m

Polarin yhteenveto koko päivästä:
Aktiivisuus 124% (aktiivisuustaso 2)
Askeleita 20 954 = yhteensä 12,1km

Miten olen muuttunut liikkujana?

Kouluaikoina en tykännyt juurikaan liikunta tunneista. Inhosin suurimpaa osaa lajeista joita koululiikuntaan kuului. Tykkäsin lähinnä pesäpallosta, sählystä ja talvella luistelusta. 

Harrastin lapsesta- aikuiseksi partiota jossa liikuntaa tulee suunnistuksen ja vaellusten muodossa. Lenkkeily ja metsässä samoilu onkin ainoat lajit jotka ovat kulkeneet mukanani lapsesta tähän ikään saakka. 

Kun menin 18-vuotiaana hoitotyöhön, työkavereiden ja työpaikan liikuntarahan houkuttelemana liityin kuntosalin jäseneksi. Jolloin kokeilin lähes kaikkia ryhmäliikuntatunteja ja kuntosalia satunnaisesti. Joten lähes 18 vuotta on ollut jonkun kuntosalin jäsenyys taskussa, joitakin pieniä taukoja on ollut. Laskujeni mukaan olen ollut viiden eri kuntosalin jäsen tänä aikana. Olen maksanut joitakin kuukausia aivan turhaan jäsenyyttä näiden vuosien aikana. Olen harrastanut kuntoilua säännöllisen epäsäännöllisesti siis 18 vuotta ja välillä maksanut jäsenyydestä turhaankin. Viimeiset kymmenen vuotta olen käynyt vain kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunnit ovat saanet jäädä unholaan. Olen treenannut vuosia sillä fokuksella että haluan laihtua. Innostun helposti ja toisaalta yhtä nopeasti kiinnostukseni lopahtaa. Voin treenata kuukausia intensiivisesti, kunnes sairastun ja sen jälkeen kiinnostus lopahtaa helposti. Sama kaava on toistunut monta kertaa. Yhteenvetona voisin todeta että loppujen lopuksi olen treenannut aika päämäärättömästi. 

Tässä lyhyesti taustaani liikkujana, jonka jälkeen kerronkin miten olen muuttunut liikkujana. 

• Osaan vihdoin kuunnella kroppaani ja annan sen palautua rauhassa. Välillä tietenkin harmittaa että palautuminen saattaa kestää ja lihakseni ovat kipeät. 
• En pakota itseäni liikkumaan, vaan liikun fiiliksen mukaan. Ennen pakotin itseni liikkumaan ja menin väkisin esimerksiksi salille. Se ei tuonut hyvää oloa eikä ollut kivaa , joten ei treenikään kulkenut. 
• Harrastan lajeja joista tykkään! Tällä hetkellä ne ovat kävely, mäkikävely, pyöräily ja ulkokuntosali. 
• Liikun koska se tuo hyvän olon ja parantaa terveyttäni. En päämääränäni että haluan laihtua (tottakai toivon että niin tapahtuu sivuotuotteena)
• Lähden 20min pyörälenkille jollen jaksa silloin enempää. Ennen jätin sen tekemättä, koska niin lyhyt liikuntasuoritus on aivan turhaa. 
• Olen oppinut lisäämään liikuntaa pikkuhiljaa. Ennen aloitin turhan kovaa ja liian monta kertaa viikossa, joten kiinnostus lopahti herkästi. 

Siinä mieleeni tulevia ajatuksia miten olen muuttunut liikkujana. Viimeiseksi haluan vielä mainita asian jota en ole saanut muutettua itsessäni ja jonka haluaisin muuttua. Vertaan itseäni herkästi toisiin: Miten toinen jaksaa enemmän? Miten toisilla on parempi kunto? Miten toiset palautuvat liikunnasta nopeammin (varsinkin tätä mietin liian usein)? Miten toisen kunto nousee nopeammin?

Tiedän ettei saisi ikinä verrata itseään kehenkään toiseen, mutta silti sitä vain tulee tehtyä. Tiedän että olemme yksilöitä ja kehitymme yksilöllisesti. Silti se ei saa minua vertaamatta itseäni muihin....... ainakaan vielä. 

Irtisanoin kuntosalijäsenyyteni

En ole kuntosalilla juurikaan tänä vuonna käynyt, satunnaisesti vain joten päädyin irtisanomaan jäsenyyteni. Turha maksaa tyhjästä tällä hetkellä. Kuuntelin jälleen oma fiilistäni asiassa ja mitään liikuntaa kun ei voi väkisin harrastaa jos ei tunnu hyvältä.
Jäsenyyteni loppuu vasta 25.7, koska jäsenyysjaksoni vain sattuu menemään sillä tavalla kuukauden irtisanomisajalla. Pohdin tätä irtisanomista pidemmän aikaa ja päädyin tähän ratkaisuun kun on kesäkin tulossa. Kotini lähellä on muutakin pieni ulkokuntosali jota voin hyödyntää.

Jos kuntosali alkaa jälleen kiinnostamaan voin aina liittyä takaisi, tai ottaa vaikkapa ensin kymppikortin. 

Katselin tuossa Polar Flowsta liikuntapäiväkirjaani ja olen nyt jaksanut kuudetta viikkoa  käydä lenkillä sen 3x viikossa. Mielestäni se on hyvä suoristus! Tällä viikolla poljin ekaa kertaa töihinkin pyörällä, matka on melkein 4km per suunta. 

Olen ajatellut että jatkaisin lenkkeilyä ja lisäisin kertoja pikkuhiljaa sinne 5x viikossa. Lisäksi voisin alkaa tekemään omalla painolla lihaskuntoharjoittelua. 

Olen miettinyt minikuminauhojen hankkimista, koska ne kulkisi esimerkiksi lenkillä hyvin mukana. Onko kokemuksia niistä? Onko kannattavaa hankkia sellaisia? 

Hyviä vinkkejä kehonpaino treenaukseen otetaaan myös vastaan kuminauhalla tai ilman :) 

Lopuksi vielä hieman muita kuulumisiani. Kerroin alkuvuodesta että vaihdan työpaikkaa sisäisellä siirrolla. Palaan nyt kesäksi vanhaan työpaikkaani ja syksyllä pääsen uudelleen takaisin vaihdokki paikkaani.  Fiilikset ovat jokseenkin sekavat, mutta näillä mennään. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan... kovasti odotan ainakin kesälomaani joka alkaa heti juhannuksen jälkeen. 

Nyt seuraa kunnon itkupotkuraivarit...

Kävin tänään mäkikävelemässä pitkästä aikaa. Se mikä minut sinne ajoi oli uudet lenkkikengät jotka tilasin XXL verkkokaupasta. Asicsen Gel- Nimbus 20 2E, tuo 2E tarkoittaa että kengät on tarkoitettu leveämmälle lestille. Googlettelin leveämpi lestisiä lenkkareita ja nämä osuivat silmääni keskustelupalstalta useampaan otteeseen. Kyseiset kengät on miesten kengät, mutta se ei minun menoani haitannut. Näin ekan lenkin perusteella nämä tuntuivat parhaimmilta lenkkareilta ikinä leveään lättäjalkaani. Ihanaa että on alettu tekemään lenkkareita lättäjaloillekin. Ja mikä ihaninta, ne on mustat <3 Kengistä näkyi sukat melkein läpi joten tuuletuskin pelaa hyvin!

Syy miksi vaihdoin lenkkarit, olivat se että penikat ja pohkeeni kipeytyivät lenkillä. Olen nyt muutaman viikon lenkkeillyt 3xviikossa. Penikkojan kipeytyminen on minulle tyypillistä tauon jälkeen kun aloitan lenkkeilyn. 

Olen saanut aikoinani apua jalkojen turpoamiseen lenkin aikana ja penikka/pohje kipuun Zeropointin kompressiosäärystimistä. Nämä saa jalat tuntuamaan keveämmiltä lenkin aikana ja palautuminen nopeutuu. Laitan ne jalkaani n.puoli tuntia ennen lenkkiä ja pidän lenkin jälkeen niitä jalassa ainakin samanmoisen. Nyt nämäkään ei auttanut vaivaani joten totesin että on aika ostaa uudet lenkkarit. Ensimmäisen lenkin perusteella voisin todeta että kengistä se johtui, koska nyt eivät sattuneet penikat yhtään ja aikaisemmin ne sattuivat joka askeleella. 

Ostin kahdet uudet säärystimet pinkit ja limen vihreät jo jokin aika sitten Intersportin nettikaupasta tarjouksesta. Ne ovat lojuneet kaapissa jo puolisen vuotta, ainakin.

Olenkin tällä hetkellä aika innostunut lenkkeilystä ja ulkokuntosalista, koska siinä saa samalla raitista ilmaa. Sekä lenkkeily polttaa enemmän kaloreita kuin esimerkiksi kuntosali. 

Tätä mäkeä tarpoessani, iski kunnon itkupotkuraivarit. Hammasta purren jatkoin vain eteenpäin.

 Ainoa syy miksi jaksoin tämän kyseisen mäen tarpoa viisi kertaa, oli serkkuni Emma. Hän istui olkapäälläni ja kehoitti että aloita siitä että menet tämän mäen viisi kertaa. Meinasin luovuttaa jo ensimmäisellä kerralla, kun henkeni  suoraan sanoen salpautui huohotuksesta. Emma hoki korvaani että "sie pystyt siihen". Muistan kun Emma teki tämän kanssani muutama kesä sitten ja kannusti jatkamaan kun halusin lopettaa. Emma kehui katsoessani sykemittariani että "sie palaudut kuitenkin nopeasti". Se lämmitti mieltäni jo silloin, koska sykkeeni on aina noussut todella herkästi. "Urheiluhullu" serkkuni onkin esiintynyt muutamia kertoja blogissani ennenkin.

Syy miksi sain ne itkupotkuraivarit oli seuraavanlainen: minua harmitti kun kuntoni on niin heikko ja hengästyn niin helposti. Henki meinaa salpautua kun syke nousee sinne 160-170  (syke nousee herkästi sinne), huohotan ja huohotan sekä mieleni tekee lopettaa heti. Nolottaa että hengästyn niin helposti ja kuntoni ei tahdo kestää. Jalat eivät kuitenkaan hapota, mutta henki ei tunnu kulkevan. Pyrin kuitenkin keskittymään hengitykseeni jotta en pidättäisi sitä suorituksen aikanan. Edellä olevista johtuen tulee tunne  että olen niin huono ja heikko. Tuntuu että yritän ja yritän liikkua - tuloksia ei kuitenkaan synny ja kuntoni ei tunnu nousevan. 

Tiedän että tämä kuulostaa tyhmältä ja että olen niin hyvässä kuin pahassa "kaikki minulle heti tyyppiä". Kunto pitäis nousta heti ja samassa syssyssä laihtuakin ainakin 5kg. En malta odottaa tuloksia, enkä malta olla tarpeeksi pitkäjänteinen. Mistä saisin sen maltin itselleni?

Olen oppinut jo vuosien varrella itsestäni että minusta ei ole noudattamaan "Fitness" ruokavalioita joissa mussutetaan puuroa, rahkaa, riisiä+kanaa, makaronia+jauhelihaa ym. Liian yksitoikkoinen ruokavalio ei sovi itselleni. A. kyllästyn enkä pysty syömään niitä ja B. tiedän etten halua  noudattaa niitä loppuelämääni C. en ole tähtäämässä kisalavoille vaan haluaisin järkevästi saada painoa pois ja kuntoni paremmaksi. 

Tiedän myös että minun täytyy liikkua sen mukaan joka tuntuu sillä hetkellä parhaalta, ja tällä hetkellä se on lenkkeily. Tykkään myös liikkua fiiliksen mukaan, se tuo minulle parhaiten mielihyvää ja jaksan paremmin liikkua sen mukaan. 

En pysty enkä halua tehdä asioita väkisin, en liikunnan enkä ruokavalion suhteen. Se on liian monta kertaa jo kokeiltu, eikä ole toiminut. Kiinnostus on lopahtanut ja  kilot on tullut korkojen kanssa takaisin.

Kuulostaako tämä siltä että haluan kaiken, mutten ole valmis tekemään kuitenkin tarpeeksi? Toivon rehellisiä mielipiteitä. 

Mäkiharjoituksen kesto 40min, Matka 1.57km, Keskisyke 141, Maksimisyke 172, Kalorit -384, rasvan osuus kaloreista 28%, keskinopeus 2,4km/h ja maksminopeus 5,3km/h. Sekä nousun korkeus 95m. Tiedot tarjosi Polar M400 ja sykevyö H10.