Mulla on sen verran outo ajatusmaailma, että jos laihdutusmotivaatio ei tule luonnostaan, sitä on todella vaikea väkisin saada päälle. Ainakaan positiivisia tuloksia tuottavalla tavalla. Se tulee pari kertaa vuodessa itsestään. Hyökkää päälle kuin yleinen syyttäjä, ja saa aina höylättyä sellaisen kymmenisen kiloa laardia pois rangan päältä. Ja ilokseni voin ilmoittaa, että nyt on se toinen hetki ;)
Rosoisempi puoli asiasta on, että se myös lopahtaa aina sen kymmenen kilon jälkeen. Into nimittäin.
Episodin jälkeen ahkerasti hankin kiloja takaisin, että voi taas pudotella samoja kiloja, on katsokaas turvallista samoja kiloja laihdutella.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että kiloja on keväältä tullut muutama takaisin. Onneksi vain muutama, jotka luulisin saavani karistettua muutamassa viikossa. Herkkulakkoa tässä on tullut pidettyä jo pitkin elo-syyskuuta. Lähden matkaan melkoisen tiukasti, sillä haluan turhat hötöt ja turvotukset saada karistettua nopeasti pois. Tämä on itselläni yksi kulmakivi, että saan pidettyä alkuinnostuksen päällä. Alussa tarvitaan nopeaa pudotusta, että pääsen jutun juonesta kiinni. Sen jälkeen voi siirtyä terveellisempiin laihdutusmenetelmiin, kun pari-kolme viikkoa on oltu tiukassa nuhteessa :)
No, otsikkohan ei ole liittynyt tekstiin vielä tuon taivaallista, joten otetaas puheeksi. Olen puolen kymmentä kertaa koittanut aloittaa Porin kaupungin sivuilta löytämäni juoksuohjelman. Puolen kymmentä kertaa se on myös jäänyt kesken. Kerran olen tainnut päästä puoliväliin, kunnes karkkipussi yllätti, ja kannatti heittää siis hanskat tiskiin koko paskasta. Jep.
Nyt tämä äiti hyödyntää loppua äitiyslomastaan lenkkeilemällä. On muuten ihanan rentouttavaa päästä metsän siimekseen (piiloon lenkkeilemään, tietysti, tiukoissa trikoissani, ettei kukaan vaan huomaa, että olen lihava), saa ajatuksetkin välillä levätä ja tuuli humista korvien välissä, kun kukaan ei ole vaatimassa huomiota. Osa lenkeistä tottakai tehdään tutussa turvallisessa uskollisessa seurassa vaunulenkkeillen, sekä joka toiseen puskaan jalkaa nostaen. Tämä sopii päiviin, kun on vuorossa kävelylenkki. Sen sijaan juoksulenkkien osuuksille jää tämä konkkaronkka kotiin isännän hoiviin, sillä joka toisen puskan merkkaus ja lelujen keräily pururadalta, ei saa sykettä nousemaan, ainakaan toivotussa mielessä.
En sano tätä ääneen, koska silloin se ei ainakaan onnistu, mutta tavoitteena on saada 6kg viidessä viikossa pois. Jos ei saada, niin ei sittenkään olla hanskoja tarkoitus heitellä mäkeen. Sitten vaan kovemmalla puhdilla kohti joulua :)
Pakko sanoa, että ompahan luonto "ruma" tähän aikaan vuodesta, kun ei vielä lehdet hehku kirjavina, eikä enää vihreinäkään, vaan lähinnä masentuneen ruskeina. Mutta löytyihän sieltä lenkkipolulta jotain suloista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti