torstai 12. huhtikuuta 2018

"Palkintoa" odotellessa...

Pienin askelin olen päässyt siihen tulokseen että liikun 4-5 x viikossa. Syön pääsääntöisesti normaalia kotiruokaa, kerran viikossa syön vapaammin. Tämä vapaasyönti päivä tekee kohdallani todella hyvää mielelle ja keholle. Sulamo on tukenut minua hyvin siinä miten kuuluu syödä. 
Mittoja en ole vieläkään itsestäni ottanut, mutta ajattelen että voisin uskaltauta ne ottamaan kuun lopulla. Vaakalla kävin alkuvuodesta satunnaisesti, muutama viikko sitten aloin käymään hieman säännöllisemmin vaaán lukemia katsomassa. Eihän ne tulokset kovin mairittelevia ole, paino tippuu tuskallisen hitaasti jos ollenkaan. 
Se pettymys mikä asiasta tulee on hyvin suuri, kun ei saa sitä "palkintoa eli hyvää lukemaa vaaálta". Sitä kuitenkin toivoo että tehdystä työstä jonka tekee saisi "palkinnon". 
Liikuntamääräni ovat kuitenkin omasta mielestäni todella hyvät. Ja ruokailujen suhteenkin olen tehnyt aimo harppauksen parempaan suuntaan. Huomaan että kun tulosta ei tule, mieleeni alkaa hiipiä ajatuksia  lekkeriksi lyömisestä. 
Miksi teen niin kovasti työtä jollei se hyödytä mitään? Kyllä tottakai liikunnasta tulee hyvä olo ja mieli. Kyllä olen todella tyytyväinen kun painot salilla ovat nousseet. Kyllä se palkitsee kun huomaan jaksavani paremmin liikkua. Kyllä huomaan peilistä katsoessani  että vatsani on hieman pienempi. Kyllä muutama ihminen on sanonut että olen pienentynyt- se tuntuu kivalta. Silti odotan että vaaka minua palkitsisi niin tyhmältä kuin se kuulostaakin ja todellakin tiedän ettei minun pitäisi asiasta sressata. Minulle ei vaan jostain syystä riitä se että liikunnasta tulee hyvä olo ja painot salilla on parantuneet huomattavasti- sen verran ahne ihminen taidan olla.... 
Niimpä taidan palata tähän satunnaiseen käyntiin vaaálla. Se sopii minulle parhaiten. 

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä niin tutulta! Vaikka kaikki muu menisi hyvin, niin ellei se puntarin lukema miellytä, voi olla todella vaikeaa pysyä positiivisena. Samojen mietteiden kanssa olen nyt itsekin hetken elellyt. Mutta kuulostaa hurjan hienolta liikkumisen ja ruokailun suhteen, vau! Ihan varmasti sitä tulosta tulee tuolla menolla :) Tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää etten ole mietteideni kanssa yksin <3 Kiitos Vanessa mukavista sanoista ja tsempeistä <3
      -Laura-

      Poista
  2. Tsemppiä! Minä olen vasta projektini alussa. Ihana blogi, käyn täällä jatkossa lukemassa, jos sopii. Minulla on hankaluuksia aloittaa liikuntaa tai mennä edes sinne salille. Lenkillä olen käynyt, mutta tänäänkin pelkäsin ihan hurjana kaatumista (meillä on vielä jäätä). Kun niin tiedän, että pitäis mennä salille tai uimaan... vinkkejä saa laittaa tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria :) Voi kuinka ihanaa saada blogiini uusi lukija <3
      Minullakin oli hankaluuksia aloittaa liikunta. Aloitin joulukuun puolessa välissä, sain kaupungin liikunnanohjaajan tuekseni. Aloitettiin salista ja vesijuoksusta - tavoitteeksi asetettiin 2 x viikossa. Liikunnanohjaaja sanoi että jos tulee kerta viikossa sekin on hyvä, se on jo 50% - tämän lauseen ajatteleminen auttoi minua paljon. Alussa liikuin täysin fiiliksen mukaan ja silloin kuin jaksoin. Kävin muutaman kuukaudenkin sen 2x viikossa. välillä yksikin. Sitten kun siltä tuntui aloin lisäämään pikkuhiljaa liikunta, kipinä vain syttyi pikkuhiljaa kun en vaatinut itseltäni liikaa. Aloita vaikka kerran viikossa käymään :) Pyydä vaikka joku kanssasi, se että oli kaveri auttoi minua todella paljon. Nyt tulee lähdettyä yksinkin jo salille, musiikit korvilla. Palkitse itsesi vaikka jollain pienellä jutulla silloin tällöin kun jaksat liikkua, uusi urheilupaita voi piristää kun sitä täytyy päästä kokeilemaan salille tms. :)
      Kävin jo kurkkimassa blogiasi, tutustun tarkemmin viikonloppuna kun on vapaata:)
      -Laura-

      Poista
  3. Mukava kuulla, että sulla menee hienosti! :) Säännöllinen liikunta ja järkevä syöminen on kuitenkin se ainoa keino pitää paino kurissa myös sitten, kun tavoitepaino on saavutettu. Tosin olen itse niin vaa'an orja, etten ole lähtenyt edes tällä kertaa ollenkaan vaa'alla pomppimiseen... (ja nyt koko homma on ollut jäissä terveysongelmien vuoksi). Muistan kyllä sen tuskan ja epätoivon, kun paino ei pudonnut, vaikka kuin teki kaiken kuten laihduttajan oppijassa sanotaan... Jotenkin se vaaka oli ainoa, mikä oikeasti toi sen tyydytyksen, vaikka muitakin (ja parempia) mittareita oli. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista

Rapunzel