Voisiko asiat sanoa suoraan?

Viittaan tekstissäni pääasiassa työelämässä tapahtuviin ihmissuhteisiin. Jotka naisvaltaisella alalla on erittäin haastavia. Itse tykkään puhua asiat suoraan ja siksi inhoan selän takana puhumista yli kaiken. Ja kun asiat voi sanoa monella eri tavalla. Jos puhuisimme asiat suoraan ja miettisimme miten ne vielä sanomme, eikö kaikilla olisi silloin helpompaa töissä? Voisiko se parantaa työilmapiiriä? Ja voiko jotkut asiat joskus jättää sanomatta? Olen oppinut että "viisas vaikenee" välillä.

Olen ihmisenä sellainen että jään ihmisten negatiivisiin kommentteihin ja selän takana puhumiseen kiinni. Jään miettimään niitä liikaa ja annan niiden satuttaa itseäni kerta toisensa jälkeen. Inhoan sitä että annan niiden satuttaa itseäni. Alan myös todella helposti miettimään että vika on minussa, vaikka sisimmässäni tiedän että niin ei ole.
Kaikki selän takana puhuminen ei satuta, mutta ilkeät kommentit varsinkin satuttavat. Miksi ihmiset sitten tekevät sellaista? Onko se kateellisuutta? tai oma heikkouta jota yrittävät peitellä ja samalla pönkittää omaa itsetuntoa?
Koen myös erittäin negatiiviseksi sen että jätetään vastaamatta tervehdykseen tai sen että ei vaan vastata kun puhutellaan.
Toivoisin kaikkien ajattelevan että "tee se toisella mitä toivoisit itsellesi tehtävän". Tämä meille on opetettu jo lapsena. Mielestäni se pätee myös p..... puhumiseen selän takana ja ylipäätään negatiivis sävytteiseen kommentointiin.

Olen todennäköisesti elämän mittaisella matkalla siinä että yritän olla välittämättä ja jättää sellaiset kommentit omaan arvoonsa. Toisinaan osaan ollakin välittämättä. Mutta helposti ne jää tuonne takaraivoon jäytämään. Tiedän että pitäisi vaan olla välittämättä ja asettua niiden ihmisten yläpuolelle, mutta se on haastavaa itselleni.

Minulla on paha tapa ylipäätään keskittyä helposti negatiivisiin asioihin. Yritän muuttua sen suhteen, mutta jotenkin se on haastavaa. Olisiko jollakin antaa työkaluja sen työstämiseen?
Toki kun tapahtuu positiivisia ja ihania asoita olen niissäkin täysillä mukana. Olen ihmistyyppinä sellainen että menen joka tunnetilaan sata lasissa - niin hyvässä kuin pahassakin. Se on välillä todella rankkaa.
Ja se on selvä että kaikkia ei voi miellyttää ja sitä en haluakaan!

Yritänkin nyt miettiä iltaisin niitä positiivisia asioita tai asioita joista olen kiitollinen. Kirjoitan sängyssä viimeisenä päiväkirjaan aina muutaman positiivisin asian. Katsotaan alkaisiko tämä tuottamaan tulosta ja pois negatiivista ajatusmalleista.

Olen tässä viikon sisällä saanut kahdelta ystäväni kukkia, ne on tuonut paljon iloa elämään negatiivisten asioiden keskellä. Olen onnellinen että hyviäkin ihmisiä on olemassa ja ne tykkää minusta sellaisena kuin olen.

Laura täällä moi!

Heippa pitkästä aikaa :) Kuten huomaatte kesällä kirjoittaminen ei ole maistunut minulle, tekstejä tulee harvaan. Jotenkin "runosuoneni" tämän blogin suhteen ei ole kukkinut juuri lainkaan. Olen jonkinlaisessa lukossa tekstien suhteen. Tarinaa ei vaan synny niinkuin ennen. Eikä itselläni ole tietoakaan mistä se johtuu...

Tänään tuli tarve tulla sanomaan tänne jotakin. Tulin kertomaan että tein tässä taannoin jotakin erilaista, jotakin jota en ole ennen tehnyt. Jotakin josta olen kauan haaveillut ja jotakin mitä en ole ennen uskaltanut tehdä. Otin tatuoinnin itselleni, muistotatuoinnin iskälle <3 Kuvassa tatutointi on juuri tehty, joten tatska on tumma ja vaaleat värit eivät näy kunnolla (viime viikolla kävin). Olen ylpeä että vuosien mietinnän jälkeen uskalsin tehdä jotain mistä olin kauan haaveillut.Jännitin niin kovin että meinasin peruuttaa koko ajan.
Ennen iskän kuolemaa tarkoitukseni oli ottaa jokin tsemppaava lause käteeni, ehkäpä se jonain päivänä vielä päätyy käteeni - kunhan keksin jotain mitä kaikille ei olisi.

Ostin myös itselleni hatun. Sekin on jotain mitä minulla ei ole koskaan ennen ollut. En ole koskaan omistanut hattua, nyt omistan. Ihastuin vain jostain syystä tähän hattuun kovasti <3 Sovitin tätä ensin vitsillä päähäni Helsingin Stokkalla. En silloin hattua itselleni ostanut, koska ajattelin etten tulisi sitä käyttämään tai että minulla ei olisi sopivia vaatteita sen kanssa.
Se jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja onneksi niitä sai tilata verkkokaupasta.
Veljeni sanoin: Täti L on syntynyt :)

On kiva uskaltaa tehdä asioita joita ei ole ennen tehnyt. Tai uskaltaa käyttää jotain erilaista, mikä ei ole itselle tyypillistä. Siitä minä saan aikamoisen onnistumisen tunteen:) Jossakin vaiheessa ajattelin että onnistumisen tunteita voi saada vain liikunnasta tai jos suoritat jotain ja onnistut siinä. Onnistuminen on pieniä asioita. 

Liikkumiseni viime aikoina on koostunut sienien perässä ravaamisesta. Metsässä voi kulua monta tuntia ja kilometrejä tulee kuin huomaamatta. Salilla olen käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti. Projektini kohti parempaa peilikuvaa lähenee etanan vauhdilla, mutta se etenee. Minulla on tunne että kerrankin teen sen oikein, kun en ole tiukalla dieetillä tai liiku hullunkiilto silmissä. Kiinnostukseni ei lopahda ja jaksan paremmin mennä kohti kevyempää minää. Tiedän että se tiukempi ruokavalio ja tavoitteellisempi liikuntakin odottaa minua jossain vaiheessa... 

Mitä teille kuuluu? Mistä sinä saat onnistumisen tunteita? 

Kuulumiset pitkästä aikaa

En ole hetkeen kirjoittanut kuulumisia tänne blogin puolelle. Minulle on tapahtunut vähän kaikenlaista. Yritän kertoa asiat aika järjestyksessä niin pysytte ehkä parhaiten kärryillä.
Minulla on ollut kesän jälkeen erilaisia nivelkipuja: vasemmassa jalkapöydässä, oikeassa kädessä, polvissa, hartioissa ja niskassa. Olen käynyt lääkärillä, fyssarilla sekä käden hermoratatutkimuksessa ja labrakokeissa. Labroissa ei liittynyt mitään reumaan viittaavaa. Hermoratatutkimuksessa ei löytynyt mitään. Lääkärin mukaan yliliikkuvista nivelistä johtuvaa nivelkipua. Kädessä ja jalkapöydässä jännetulehdus. Lihaksia täytyisi vahvistaa. Liikunta jäi satunnaiseksi jatkuvien kipujen takia ja jouduin syömään aika paljon särkylääkkeitä. Olin reilun viikon sairaslomallakin kun käsi oli niin kipeä. Nyt nivelien tilanne on suhteellisen hyvä, kop kop. Olen tehnyt pientä jumppaa ja venyttelyä kotosalla.

Myös yksityiselämässä on tapahtunut ikäviä asioita. Jotka vaikuttavat minuun edelleenkin. Olen ihminen joka ikävissä asioissa miettii asioita 24/7 - aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.
Tottakai myös isänpäivä ja iskän synttäripäivä on tuonut oman surunsa ajatuksiini.

Minulle aloitettiin tällä viikolla verenpainelääke, koska verenpaineeni ovat olleet aika lailla korkeat jonkin aikaa jo. Olen noin 5 vuotta sitten syönyt kyseistä lääkettä muutaman kuukauden - sain lääkkeen pois laihduttamalla muutamia kiloja ja harrastamalla säännöllisesti liikuntaa. Oma ajatukseni on että tämän hetkisen verenpaineeni koholla olo johtuu: Stressistä, ylipainosta, tulehduskipulääkkeistä ja liikkumattomuudesta. Tulehduskipulääkkeitä en ole tosin muutamaan viikkoon syönyt lainkaan.
Terveydenhoitaja jolla kävin oli todella avulias, hän ehdotti minulle erilaisia "apuvälineitä" painonpudotukseen. Liikaa kuitenkaan tyrkytttämättä ja painostomatta. Hain kaupaungin painonhallintaryhmään - verkossa tapahtuva. Myös ryhmätapaamisia olisi voinut hakea, mutta en koe niiden olevan tällä hetkellä minun juttuni. Hain myös kaupungilta liikunnanohjaajaa joka auttaisi suunnittelemaan "liikuntareseptiä" itselleni. En oikeastaan kummastakaan tiedä minkälaisia juttuja ovat, mutta ajan kanssa ne sitten selviät kun tiedän pääsenkö niihin edes mukaan. Uskon kuitenkin että minulla on hyvät mahdollisuudet ylipainon ja verenpaineen takia.
Verenpaineesta johtuen en ole uskaltanut enää karppailla, koska siinä kuitenkin rasvaa on jonkin verran enemmän kuin normaalisti. Vaikken minä karpatessanikaan rasvaa mätännyt hullun lailla.

Pyrin nyt jatkamaan lautasmallin mukaisen ruokavalion mukaan. Paljon kasviksia, vihanneksia ja marjoja - joita söin karpatessakin. Yritän olla stressaamatta painonpudotuksesta vaikka siihen pyrin kuitenkin edelleen. Onhan se painonpudotus kuitenkin verenpaineen takia suotavaaa. Lisään pikkuhiljaa liikuntaa päivä rytmiini.
Viime viikolla olin jo tunnin lenkillä ystäväni K:n kanssa. Ei oltu nähty pitkään aikaan niin lenkki meni kuin hujauksessa kun päivitettiin kuulumiset. Kotona/töissä tauolla olen tehnyt pientä taukojumppaa - polville, jalkapöytään ja niskaan/hartioihin.
Fyssari kehoitti palaamaan salille pienen askelin ja pienin painoin. Töissä kun tulee oltua jalkojen päällä niin paljon ja siellä jo kertyy askeleita. Hän suositteli esimerkiksi Crosstraineria - hyvä liikkuvuuden kannalta ja ei kuormita polvia niin paljon. Hänen mielestään vesijuoksu ja vesijumppa on hyvä juttu, jonka jo itse tiesinkin ;)

Laura: Vuosi 2016

Useammalla seuraamallani blogilla on tehty postaus vuodesta 2016. Ensin innostuin asiasta todella kovin, tuollaisen minäkin haluan tehdä. Hetken mietittyäni asiaa pohdiskelin haluaisinko kuitenkaan käydä läpi juuri tätä vuotta koska se on tähän astisen elämäni p....., raskain ja huonoin. Pureskelin asiaa muutamiakin päiviä ja vaihtelin mielipidettäni laidasta laitaan. Päädyin kuitenkin tekemään postauksen aiheesta, koska ajattelin sen olevan terapeuttista. Yritän muistaa asiat oikein ja oikealle kuukaudelle, niputan joitakin kuukausia yhteen koska muistini tämän vuoden osalta ei ole mitä parhain.

TAMMIKUU
Tammikuussa hain motivaatiota laihdutukseen kirjastosta ja tein aiheesta postauksenkin, pohdiskelin myös paljon elämäntaparemonttini suuntaa tässä postauksessa. Muistan tehneeni paljon ajatustyötä asian tiimoilta alkuvuodesta ja varsinkin tammikuussa. Tammikuun lopussa päädyin ottamaan vuosisopimuksen kuntosalille, vaikka olin jo päättänyt etten koskaan enää tee niin pitkiä sopimuksia. Tammi - Helmikuun taitteessa elettiin isäni sairaudessa hyviä aikoja, syöpä oli hoidoilla pienentynyt. Olimme tyytyväisiä ja iloisia tuloksista <3 Olimme onnelisen tietämättömiä mitä vuosi toisi tullessaan.
Elettiin mahdollisimman normaalia elämää, käytiin koko alkuvuosi toukokuuhun saakka paljon kätköilemässä. 



HELMI- MAALIS - HUHTIKUU
Helmikuussa taidettiin lyödä iskän kanssa vetoa, jos laihdutan 30kg hän tarjoaa minulle ravintolassa minkä ruuan tahansa. Päädyin otttamaan Fitnetin nettivalmennuksen painonpudotuksen tueksi.Tässä postauksessa kerron aloittaneeni kyseisen valmennuksen. Valmennus kesti Huhtikuun alkupuolelle.Tässä postauksessa kerron mieliteostani ja niiden korvaajista. Huhtikuun alussa paljastan nettivalmennuksen tuloksia tässä. Suosittelen lämpimästi kaikille Fitnetin fit with hiit valmennusta.

TOUKO - KESÄ - HEINÄ - ELOKUU
Toukokuun aikana kirjoitan yhden ainoan postauksen, paha tapani verrata itseäni muihin. Tuosta tavasta en taida koskaan päästä eroon, tai ehkäpä jonakin päivänä. Kesän aikana en juuri blogia ajattele, teen vain muutamia postauksia. Minkä takia minä liikun? 
Näin jälkeenpäin ajateltuna toukokuu enteili jo epämääräisillä oireilla isäni syövän leviämistä. Kesäkuun alkupuolella lomani alkaessa tulee varma tieto että isäni syöpä on levinnyt, tiedän tuolloin jo sisimmässäni miten tässä tulee käymään. Jokaisessa päivässä on toivoa, mutta samalla pelkään pahinta. Kesäkuun lopulla isäni nukkuu ikuiseen uneen, taivaalle syttyy minulle kirkkain tähti. Saan maailman parhaimman suojelusenkelin itselleni, samalla minun sydämeni särkyy palasiksi. En koskaan ajatellut että 32- vuotiaana hautaisin jomman kumman vanhemmistani. Isäni oli kuollessaan 63- vuotias, sitä sinisilmäisenä lapsena kuvittelee vanhempiansa elävän 80- vuotiaaksi ainakin. Surun keskellä postaus kertoo isästäni.



Kuten olen varmasti monta kertaa kertonut, tähän astisen elämäni vaikein paikka. Koko kesä menee jonkinlaisessa sumussa. En muista millainen kesälomani oli, paitsi että olin isäni vierellä sairaalassa. En muista minkälaisia ilmoja oli. En muista juurikaan mitä tein. En muista miten päivät kuluivat. En muista miten aika meni eteenpäin, koska minun elämäni oli seisahtunut. Ystävien tuella selvisin <3 Ne ihmiset kyllä tietävät ketä tarkoitan ja Kiitos heille siitä. Kiitos on kuusi kirjainta, kaksi tavua ja yksi sana. Mutta tässä yhteydessä sillä on suuri merkitys. Loppukesästä ja alkusyksystä lähipiirissäni syttyi useampikin tähti taivaalle lisää<3

SYYSKUU
Syyskuussa sain suoritettua Helzulta saamani liikuntahaasteen, gymstickin avulla. Pohdiskelin ylipainon haittavakutuksia. Syyskuussa painoni nousi ylläettä useammankin kilon. Liekö asiaan vaikuttanut koko kesän epäsäännöllinen liikunta ja ruokavalio. Yllättävää oli että paino ei noussut kesän aikana, mutta vasta syyskuussa.

LOKA - MARRAS - JOULUKUU
Osallistuin Nanna Karalahden instagram sivuilla Puretreeni arvontaan ja voitin ruokavalion/ treeniohjelman arvoltaan 99e. Olin onnesta soikeana, en ollut vuosiin voittanut mitään missään arvonnassa. Jouduin aloittamaaan ensimmäistä kertaa ruokavalion yllättäen ja taisin jopa mainita että vähän pakostakin kun olin voittanut kyseisen valmennuksen. En ollut ennen tätä juuri suonut ajatusta laihduttamiselle tai liikunnalle. Purella mentiin 8 viikkoa eli Lokakuun puolesta välistä - Joulukuun puoleen väliin. Tänän aikana kirjoitin viikottain blogiin kuulumisiani. Tässä postauksessa kerron Puren tuloksista sekä plussista ja miinuksista. Suosittelen lämpimästi myös Purea. Tykkäsin kummastakin valmennuksesta joita minulla vuoden aikana oli Fitnetin fit with hiit ja pure:) Ja kumpaakin voin suositella jos nettivalmennus on mietinnässä.

Ensimmäinen joulu ilman iskää ei ollut helppoa, mutta siitäkin selvittiin jollain ilveellä. Postauksen aiheesta löydät täältä.
Joulukuun loppupuolella ideoimme TouhuTammikuu - haastetta, joka alkaakin huomenna:) Vielä ehtii porukkaan mukaan:) Haasteita on tarkoitus keksiä jokaiselle kuukaudelle vuoden 2017 aikana. Ideoina on ollut HaBaHelmikuu, MahaMaaliskuu ja ToistoToukokuu. Onko muita ideoita nimille? Onko ideoita mitä kyseiset haasteet pitäisivät sisällään?
Minulla on varattu pieni kasa herkkuja tälle päivälle, irtokarkkeja ja sipsiä. Meinaan niitä mussuttaa puoleen yöhön saakka koska sitten starttaa TouhuTammikuu :)

Laura: Terveiset sinne taivaaseen...

Ensimmäinen joulu ilman iskää, ei ihan helppo pala kakkua. Herkimmät joululaulut herkisti mielen helposti.

Vietin koko joulun töissä omasta tahdostani. Tietyllä tavalla helpotti oloani olla töissä, kun sai ajatukset välillä muualla vaikka toisaalta siellä oli monta asiaa joka herkisti mielen.

Ylihuomenna tulee iskän kuolemasta puoli vuotta, välillä tuntuu että aika on mennyt äkkiä välillä taasen tuntuu että se olisi tapahtunut hetki sitten. Monta kertaa olen miettinyt "että tätä täytyy kysyä iskältä tms" tämän puolen vuoden aikana.
En helposti näytä suruani muille, suren mieluiten kotona koska haluan surea omassa rauhassa <3 Näytän vain harvoille suruni, en tiedä miksi. Vertaistukea olen saanut, sellaisilta joiden menetyksestä on aikaa ja sellaisilta jotka ovat juuri samassa tilanteessa kuin minä. Olen vahvasti sitä mieltä että vain  toinen saman kokenut pystyy jakamaan sen surun kanssasi parhaiten <3 Mutta tottakai jokainen pystyy myötäelämään surussasi.


Seuraavat värssyt jotka löysin Posetiivarit sivustolla, kiteyttävät tunteeni hyvin:

Saatoin arvata, että kaipaisin sinua. 
Että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä että ikävä ei olisi jossain, vaan kaikessa ja kaikkialla.
Että suru asettuisi taloksi. 
Että kaipaus tuntuisi joka hetki.


Olet se tunne, 
joka hiipii uniini öisin.
Varjo, joka seuraa huomaamatta.
Jäljet, jotka toistavat askeleeni.
Olet jokaisessa hetkessä,
sadepisarassa, auringonnousussa.
Olet mielessäni aina
vaikken sitä sanoisikaan.
En ole unohtanut sinua, vaikka oletkin mennyt.

Kävin jouluaattona viemässä tätini kanssa kynttilän iskän haudalle kun en halunnut yksin mennä.

Laura: Surun keskellä....

Minulla on suru-aika joten blogikin on viettänyt hiljaisuutta ja suru-aikaa. Kerroin loppuvuodesta että lähipiiristäni ihminen on sairastunut vakavasti. Alussa tiedettiin jo että parannuskeinoa ei ole, mutta hoidoilla saataisiin "ostettua lisäaikaa". Hoidot tehosivatkin alussa ja iskä sai viettää suhteellisen normaalia elämää. Käytiin paljon kätköilemässä yhdessä ja tehtiin välillä porukassa ruokaakin:) Touko- kesäkuun aikana tilanenne paheni yllättäen ja syöpä levisi. Tilanne tuli yllätyksenä koska isäni oli kuitenkin ollut koko sairauden ajan suhteellisen hyväkuntoinen. Lääkärin sanoin "syöpä pääsi leviämään salakavalasti koska mies oli niin hyväkuntoinen.
Kesäkuun loppupuolella isäni nukkui ikuiseen uneen vähän päälle kuusikymppisenä, mielestäni aivan liian nuorena. Tähän astisen elämäni kovin paikka :( Suru, tuska ja ikävä on suunnaton, sitä ei pysty edes sanoin kuvailemaan.  Sitä ihminen ajattelee sinisilmäisenä että omat vanhemmat elää vanhaksi asti.
Iskä oli avulias ihminen, aina valmis auttamaan minua ja muitakin jotka hänen apuaan tarvitsivat. Iskä järjesti välillä omat menonsa sen mukaan että pystyi muita auttamaan. Hän oli kova korjaamaan ja rakentamaan kaikenlaista. Ja saikin aina toteuttaa minun keksimiäni rakennuspuuhia. Iskä osasi korjata melkein kaiken eli hän oli kätevä käsistään. Iskä oli suorapuheinen mies, ei mikään turhan höpöttöjä. Hän kuitenkin tykkäsi keskustella ihmisten kanssa ja tuli toimeen melkeimpä kenen kanssa tahansa.
Iskälle pystyi aina soittamaan ja hän osasi välillä jopa puhelimessakin neuvoa miten jokin asia hoituu. Muistan erään puhelun hänelle kun olin ystäväni luona ja kokosimme hänelle sellaista veneen mallista riippukeinua jossa piti kiristää muttereita ym. Soitin isälleni kysyen "mulla on nyt kädessä räikkä ja tällanen keppi missä on holkki, miten saan näillä kiristetty?" Ja iskä tiesi mitä tarkoitin ja neuvoi miten saatiin kiristettyä mutterit ym. mitä ikinä ne olikaan. Ystävät nauroivat katketakseen vieressäni, ihan vaan sitä miten puhuttiin puhelimessa:)
En tiedä koska pystyn poistamaan hänen numeronsa puhelimestani, ehkäpä sen aika tulee sitten joskus. Ystäväni sanoi että siihen tulee oma aikansa, hän on ollut samassa tilanteessa muutamia vuosia sitten.
Minulla on ystäviä jotka ovat menettäneet isänsä ja heiltä olen saanut hyvää vertaistukea. Toki muutkin ovat tukeneet minua.  

"Enkelit valkoiset taivaalta tuolta, pitäkää iskästä hyvää huolta <3 Halauksin isin pikkutytär"

Mietin kauan että kirjoitanko asiasta blogiin, mutta päätin että jos kirjoittaminen auttaisi minua jotenkin. Kun sain tämän tekstin valmiiksi, mietin tuliko kaikki kirjoitettua mitä halusinkin sanoa. Ainakin tällä erää tuli.