Voisiko asiat sanoa suoraan?

Viittaan tekstissäni pääasiassa työelämässä tapahtuviin ihmissuhteisiin. Jotka naisvaltaisella alalla on erittäin haastavia. Itse tykkään puhua asiat suoraan ja siksi inhoan selän takana puhumista yli kaiken. Ja kun asiat voi sanoa monella eri tavalla. Jos puhuisimme asiat suoraan ja miettisimme miten ne vielä sanomme, eikö kaikilla olisi silloin helpompaa töissä? Voisiko se parantaa työilmapiiriä? Ja voiko jotkut asiat joskus jättää sanomatta? Olen oppinut että "viisas vaikenee" välillä.

Olen ihmisenä sellainen että jään ihmisten negatiivisiin kommentteihin ja selän takana puhumiseen kiinni. Jään miettimään niitä liikaa ja annan niiden satuttaa itseäni kerta toisensa jälkeen. Inhoan sitä että annan niiden satuttaa itseäni. Alan myös todella helposti miettimään että vika on minussa, vaikka sisimmässäni tiedän että niin ei ole.
Kaikki selän takana puhuminen ei satuta, mutta ilkeät kommentit varsinkin satuttavat. Miksi ihmiset sitten tekevät sellaista? Onko se kateellisuutta? tai oma heikkouta jota yrittävät peitellä ja samalla pönkittää omaa itsetuntoa?
Koen myös erittäin negatiiviseksi sen että jätetään vastaamatta tervehdykseen tai sen että ei vaan vastata kun puhutellaan.
Toivoisin kaikkien ajattelevan että "tee se toisella mitä toivoisit itsellesi tehtävän". Tämä meille on opetettu jo lapsena. Mielestäni se pätee myös p..... puhumiseen selän takana ja ylipäätään negatiivis sävytteiseen kommentointiin.

Olen todennäköisesti elämän mittaisella matkalla siinä että yritän olla välittämättä ja jättää sellaiset kommentit omaan arvoonsa. Toisinaan osaan ollakin välittämättä. Mutta helposti ne jää tuonne takaraivoon jäytämään. Tiedän että pitäisi vaan olla välittämättä ja asettua niiden ihmisten yläpuolelle, mutta se on haastavaa itselleni.

Minulla on paha tapa ylipäätään keskittyä helposti negatiivisiin asioihin. Yritän muuttua sen suhteen, mutta jotenkin se on haastavaa. Olisiko jollakin antaa työkaluja sen työstämiseen?
Toki kun tapahtuu positiivisia ja ihania asoita olen niissäkin täysillä mukana. Olen ihmistyyppinä sellainen että menen joka tunnetilaan sata lasissa - niin hyvässä kuin pahassakin. Se on välillä todella rankkaa.
Ja se on selvä että kaikkia ei voi miellyttää ja sitä en haluakaan!

Yritänkin nyt miettiä iltaisin niitä positiivisia asioita tai asioita joista olen kiitollinen. Kirjoitan sängyssä viimeisenä päiväkirjaan aina muutaman positiivisin asian. Katsotaan alkaisiko tämä tuottamaan tulosta ja pois negatiivista ajatusmalleista.

Olen tässä viikon sisällä saanut kahdelta ystäväni kukkia, ne on tuonut paljon iloa elämään negatiivisten asioiden keskellä. Olen onnellinen että hyviäkin ihmisiä on olemassa ja ne tykkää minusta sellaisena kuin olen.