sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Laura: Terveiset sinne taivaaseen...






Ensimmäinen joulu ilman iskää, ei ihan helppo pala kakkua. Herkimmät joululaulut herkisti mielen helposti.

Vietin koko joulun töissä omasta tahdostani. Tietyllä tavalla helpotti oloani olla töissä, kun sai ajatukset välillä muualla vaikka toisaalta siellä oli monta asiaa joka herkisti mielen.

Ylihuomenna tulee iskän kuolemasta puoli vuotta, välillä tuntuu että aika on mennyt äkkiä välillä taasen tuntuu että se olisi tapahtunut hetki sitten. Monta kertaa olen miettinyt "että tätä täytyy kysyä iskältä tms" tämän puolen vuoden aikana.
En helposti näytä suruani muille, suren mieluiten kotona koska haluan surea omassa rauhassa <3 Näytän vain harvoille suruni, en tiedä miksi. Vertaistukea olen saanut, sellaisilta joiden menetyksestä on aikaa ja sellaisilta jotka ovat juuri samassa tilanteessa kuin minä. Olen vahvasti sitä mieltä että vain  toinen saman kokenut pystyy jakamaan sen surun kanssasi parhaiten <3 Mutta tottakai jokainen pystyy myötäelämään surussasi.


Seuraavat värssyt jotka löysin Posetiivarit sivustolla, kiteyttävät tunteeni hyvin:

Saatoin arvata, että kaipaisin sinua. 
Että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä että ikävä ei olisi jossain, vaan kaikessa ja kaikkialla.
Että suru asettuisi taloksi. 
Että kaipaus tuntuisi joka hetki.


Olet se tunne, 
joka hiipii uniini öisin.
Varjo, joka seuraa huomaamatta.
Jäljet, jotka toistavat askeleeni.
Olet jokaisessa hetkessä,
sadepisarassa, auringonnousussa.
Olet mielessäni aina
vaikken sitä sanoisikaan.
En ole unohtanut sinua, vaikka oletkin mennyt.

Kävin jouluaattona viemässä tätini kanssa kynttilän iskän haudalle kun en halunnut yksin mennä.


2 kommenttia: