Heippa pitkästä aikaa :) Kuten huomaatte kesällä kirjoittaminen ei ole maistunut minulle, tekstejä tulee harvaan. Jotenkin "runosuoneni" tämän blogin suhteen ei ole kukkinut juuri lainkaan. Olen jonkinlaisessa lukossa tekstien suhteen. Tarinaa ei vaan synny niinkuin ennen. Eikä itselläni ole tietoakaan mistä se johtuu...
Tänään tuli tarve tulla sanomaan tänne jotakin. Tulin kertomaan että tein tässä taannoin jotakin erilaista, jotakin jota en ole ennen tehnyt. Jotakin josta olen kauan haaveillut ja jotakin mitä en ole ennen uskaltanut tehdä. Otin tatuoinnin itselleni, muistotatuoinnin iskälle <3 Kuvassa tatutointi on juuri tehty, joten tatska on tumma ja vaaleat värit eivät näy kunnolla (viime viikolla kävin). Olen ylpeä että vuosien mietinnän jälkeen uskalsin tehdä jotain mistä olin kauan haaveillut.Jännitin niin kovin että meinasin peruuttaa koko ajan.
Ennen iskän kuolemaa tarkoitukseni oli ottaa jokin tsemppaava lause käteeni, ehkäpä se jonain päivänä vielä päätyy käteeni - kunhan keksin jotain mitä kaikille ei olisi.
Ostin myös itselleni hatun. Sekin on jotain mitä minulla ei ole koskaan ennen ollut. En ole koskaan omistanut hattua, nyt omistan. Ihastuin vain jostain syystä tähän hattuun kovasti <3 Sovitin tätä ensin vitsillä päähäni Helsingin Stokkalla. En silloin hattua itselleni ostanut, koska ajattelin etten tulisi sitä käyttämään tai että minulla ei olisi sopivia vaatteita sen kanssa.
Se jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja onneksi niitä sai tilata verkkokaupasta.
Veljeni sanoin: Täti L on syntynyt :)
On kiva uskaltaa tehdä asioita joita ei ole ennen tehnyt. Tai uskaltaa käyttää jotain erilaista, mikä ei ole itselle tyypillistä. Siitä minä saan aikamoisen onnistumisen tunteen:) Jossakin vaiheessa ajattelin että onnistumisen tunteita voi saada vain liikunnasta tai jos suoritat jotain ja onnistut siinä. Onnistuminen on pieniä asioita.
Liikkumiseni viime aikoina on koostunut sienien perässä ravaamisesta. Metsässä voi kulua monta tuntia ja kilometrejä tulee kuin huomaamatta. Salilla olen käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti. Projektini kohti parempaa peilikuvaa lähenee etanan vauhdilla, mutta se etenee. Minulla on tunne että kerrankin teen sen oikein, kun en ole tiukalla dieetillä tai liiku hullunkiilto silmissä. Kiinnostukseni ei lopahda ja jaksan paremmin mennä kohti kevyempää minää. Tiedän että se tiukempi ruokavalio ja tavoitteellisempi liikuntakin odottaa minua jossain vaiheessa...
Mitä teille kuuluu? Mistä sinä saat onnistumisen tunteita?
Hienoa lukea tää teksti <3 Ihanaa että sait kauan haaveillun tatuoinnin otettua,eihän sattunut? =) Jätä tuo hymy kasvoillesi,mikä kuvissa näkyy,ja eteenpäi mennää <3
VastaaPoista-N
Oi Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit <3
PoistaOlin varautunut kovaan kipuun tatuoinnin ottamisessa, mutta eihän se sattunut juurikaan. Kyllähän se koko ajan tuntui ja muutamassa kohdassa sattui ihan hetken verran.
Kiitos kauniista kommentista, yritän pitää hymyn huulillani :)
-Laura-
Niin kauniit ja iloiset kuvat, tunteikas ja tyylikäs tatuointi sekä huikean tyylikäs hattu. Kuvat huokuu onnellisuutta ja itsevarmuutta. Kysyit, mistä me lukijat saamme onnistumisen tunteita. Minä saan onnistumisen tunteita siitä, kun olen itse tyytyväinen itseeni. Tyytyväisyys voi tuntua hyvänä olona mielessä (innostuneisuus, luovuus, rauha) tai kehossa (kova treeni tai vastapainona totaalinen laiskuus ja lepo). Tyytyväisyys riippuu päivästä, mutta sen tuntee, kun sen on ansainnut. Työelämässä onnistumisen tuntee saa, kun joku kiittää omalla persoonallani tehdystä työstä (ihmisen kohtaaminen), ei niinkää suorituksista (kirjalliset työt).
VastaaPoistaVoi Kiitos Helzunen <3 On niin häkellyttävää kuulla kauniita sanoja kuvistani. Hyvä että tunteet välittyy kuvistani:) Itsevarmuus, sitä on täytynyt kerätä pala palalta ja jonain päivänä olen täysin sinut sen kanssa!
PoistaIhanaa kun jaoit onnistumisen ja tyytyväisyysen avaimesi tänne:) Ja tuo on kyllä totta tyytyväisyys todellakin riippuu päivästä...
Olen miettinyt tota työelämän kiitosta tämän vuoden aikana ja olen itse pyrkinyt antamaan työkaverille kiitosta kun siihen on aihetta. Joskus se voi olla pienikin juttu tai ihan vaan "kiitos hyvin sujuneesta työvuorosta" :)
Vanhuspuolella hellyyttävin kiitos on hampaaton hymy mielestäni <3
-Laura-
Kiva kirjoitus! Tästä tuli itsekin positiiviselle mielelle. Mistäkö tulee onnistumisen tunteita? Niitä tulee monestakin asiasta: onnistumisista työn haastavissa tilanteissa tai saavuttaessa jotain uutta, hyvän ruoan valmistamisesta, muiden ihmisten auttamisesta ja tsemppaamisesta (voiko olla ihanampaa kuin vaikkapa onnellinen ilme kummilapsen kasvoilla tapaamisen jälkeen) sekä tietenkin valmistuneista käsitöistä. Aina ei tarvita mitään kovin suurta, onnistumisen tunteen voi löytää pienistä arjen asioista ja askareista.
VastaaPoistaKiittää ja kumartaa :) Hyvä että tulit positiiviselle mielelle tekstistäni, Rouva Sammakko. Mukavaa kun jaoit kanssani onnistumisen tunteistasi:) Hyvä lisä tuo valmistuneista käsitöistä onnistumisen tunteen saaminen, itsekin kudon pääasiassa villasukkia ja lapasia - ja toden totta niistä tulee hyvä mieli!
PoistaKiva kun jätit kommentin blogiini!
-Laura-
Ihania kuvia, kaunis olet! :) Hienosti ajateltu, että projekti etenee, vaikka vauhti ei päätä huimaa. Pitäisi itsekin osata ajatella noin, eikä lyödä hanskoja tiskiin, jos vauhti hidastuu. Tuota onnistumisjuttua pitääkin ihan pohtia, kun en äkkiseltään keksi mitään...
VastaaPoistaToivottavasti jatkat kirjoittelua, vaikka sitten harvakseltaan! :)
Heipparallaa Kulkija :) Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Kiitos kivoista sanoistasi :) En oikein itsekään kunnolla tiedä miten olet päässyt tähän pisteeseen että pystyy ajattelemaan noin tai ainakin pääasiassa ajattelee niin. Onhan niitäkin päiviä että haluaisi laihtua heti ja paljon....
Poista-Laura-