"Kun on hyvä olla"

Heipparallaa pitkästä aikaa, kuukausi on vierähtänyt viimeisestä postauksesta.
Tätä tekstiä tehdessäni mietin kovasti mitä voin ja saan kertoa, etten kuitenkaan paljastaisi liikaa. Kerron kuitenkin miten minä olen asiat kokenut ja tuntenut.

Minulle kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää, ja on mukavaa sanoa se ääneen. Olen myös saanut ystäviltäni palautetta että näytän hyvinvoivalta ja hymyilen enemmän.

Työpaikan vaihtaminen on tehnyt hyvää minulle, vaikka vanhusten perushoito onkin samanlaista. Vaihtuneet naamat ja työtavat ovat kuitenkin hieman erilaiset.
Olin kyllästynyt vanhaan työpaikkaani ja en voinut siellä hyvin. En kokenut saavani arvostusta työpaikallani vaikka olin siellä vuosia tehnyt töitä. Töihin ei ollut kiva mennä ja huomasin että pinnani oli kireämmällä. Oli ongelmia, joihin en kokenut saavani apua. Koin että arvomaailmani ei kohdanut kaikkien kanssa. Tiedän että se on välillä haastavaa, koska olemme kaikki hyvin erilaisia ja omaamme erilaiset arvomaailmat.
Kun olin jo saanut tiedon että vaihdan työpaikkaa, työkaverini totesi minulle "susta on huomannut ettei sulla ole kaikki hyvin, olet hiljaisempi ja totisempi". Ja minähän olen ihmisenä kuitenkin aika puhelias, varmaan välillä liiankin "höpöttävä".
Vanhuksilta saamani kiitos ja yhden osaston hoitajat kuitenkin kehuivat minua, joka sai minut jaksamaan.
Olin jo muutaman vuoden miettinyt työpaikan vaihtoa, mutten uskaltanut lähteä tutusta ja turvallisesta paikasta pois. Myös ajatus siitä  etten pärjäisi muualla hiipi mieleeni useita kertoja, vaikka toisaalta tiesin että pärjäisin. Eräs välikohtaus työpaikallani oli viimeinen pisara jo täynnä olevaan lasiini ja rohkaistuin lähtemään.
Kävin juttelemassa tulevan (nykyään nykyinen) esimieheni kanssa työpaikan vaihdosta. Tiedostin jo siinä vaiheessa että minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä. En ollut enää "hyvä hoitaja" koska olin niin kyllästynyt että minulla oli kaikki huonosti, en enää löytänyt positiivisia asioita työstäni.


Sain muutamia viikkoja sitten itselleni "juuri minulle" tehdyn ruokavalion, joka on tehty pitämäni ruokapäivärkirjan mukaan. Koen sen erittäin omakseni, koska saan syödä ruokia joista pidän ja silti minun pitäisi laihtua. En ole saanut jostain syystä polkaistua ruokavaliota vielä kunnolla käyntiin, mutta palaan asiaan kunhan saan sen rullaamaan.

Purkki on ystäväni käsialaa ja nappasin kuvan hänen luotaan.