Olen useita kertoja miettinyt tämän blogi kirjoittamisen lopettamista. Olen kokenut että minulla ei ole mitään annettavaa tänne. Ei inspiraatiota kirjoittaa. Olen häpenyt sitä että kirjoitan elämäntapamuutoksestani blogia, joka ei etene.
Tänään sain inspiraation kirjoittaa.
Olen lokakuusta lähtien käynyt kaupungin järjestämässä Painonhallintaryhmässä, josta kerroin täälläkin tuolloin. Ryhmä jota leikkisästi itse nimitän lihavien kouluksi. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu nimikkeestäni.
Ryhmä kokoontui aluksi viikon tai kahden välein. Nyt kuukauden välein. Maaliskuun ja joulukuun tapaamiset ovat jääneet välistä korona rajoitusten takia.
Koen ryhmässä käymisen erittäin hyväksi. Pidän meidän ryhmästä ja ravitsemusterapeutista joka vetää ryhmää, nyt kun olemme enemmän tulleet tutuiksi. Painoa ryhmässä ei kytätä säännöllisesti, vaan lähinnä oman halun mukaan. Aluksi tietenkin otettiin alkupaino ja halutessaan vyötärön ympärys.
Olen kokenut tämän todella ihanaksi asiaksi.
Olen se laihduttaja tyyppi, joka laihduttaessaan pomppii vaakalla alituiseen. Määrittää epäonnistumiset ja onnistumiset sen mukaan. Joka kokee itsensä maailman huonoimmaksi ihmiseksi kun vaaán lukema näyttääkin enemmän. En sanoisi että olen täysin selvillä vesillä, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää todella hyvältä.
Ryhmässä on käyty läpi "sopivaa" proteiinin, hiilareiden ja rasvojen määrää. Olemme saaneet tietoa mikä olisi meille jokaiselle itselle sopiva viite kehys. Olemme saaneet paljon erilaisia materiaalia ja vinkkejä. Ruuasta, liikunnasta, tunnesyömisestä ym. Ryhmästä olen saanut paljon inspiraatiota. Olen oppinut "sallivampaa" syömistä ja sitä että herkutkin kuuluvat elämään. Olen oppinut tekemään valintoja jotka on sallivia.
Olen ylpeä että olen päässyt tälle tielle, en tiedä kauanko se kestää - sen näyttää aika. Painoa on tippunut pari kolme kiloa, mutta kerrankin en ole jojoillut.
