Laura: Liikuntahaaste Helzulta, check

Sain jo kesäkuun alussa "itsensä piiskurin blogista" liikuntahaasteen, jonka päätin ottaa vastaan. Koska aikasemmin tuli todettua kesäni oli melko erilainen joten tämäkin haaste jäi tekemättä. 
Eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kaivoin vuosi sitten ostamani gymstickin pussista pois olohuoneen nurkasta. Olin tosiaan tämän vuosi sitten jo hankkinut enkä ollut kyseisellä välineellä tehnyt kertaakaan kunnolla mitään. Joten uusi laji ja urheiluväline pääsi näin ollen vihdoin kokeiluun:) "Keppini" on, Kulta eli Super strong  1- 30 kg. 

"Kepin" mukana tuli harjoitus -dvd jonka jumppavideon mukana treenasin. Ohjelmia oli erilaisia ja valitsin mielestäni helpoimman. Videolla on 3 ihmistä ja jokainen heistä näyttää liikkeet tasolla helppo, keskivaikea ja vaikea. Voitte arvata että tein suurimaan osan liikkeistä helpon mukaan ja voin kertoa että raskasta oli. "Keppi" on mielestäni todella helppokäyttöinen ja erittäin tehokas. "Keppi" on myös helppo kuljettaa mukana pakkauksessa tulevalla pussilla. Tilasin gymstickin aikoinaan Fitnesstukusta. 
Videon mukana oli helppo treenata, liikkeet oli näytetty todella selkeästi ja sanallinen ohjaus tehosti liikkeen oppimista. Sanallisiin ohjeisiin oli myös sisällytetty hengistystekniikka, milloin hengitetään sisään ja milloin ulos:) Kunhan liikkeet ja hengityksen oppii, voi treenailla itsekseen musiikin tahdissa. 
Kyllä meinaan jatkossa treenailla gymstickillä ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin. Treenaaminen on helppoa ja tehokasta!  

Tämän videon avulla jumppailin, paitsi että dvd sisälsi suomenkielisen ohjeistuksen ONNEKSI :)

Laura: Ylipainon haittavaikutukset

Ylipaino on tuonut tulessaan haittavaituksia niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin.


Fyysiset vaikutukset minulla ilmenevät:

• Polvien jomotteluna (onko tuo edes oikea sana:D)
• Ajoittain jalkapohjani kipeytyvät. Tietysti kengät vaikuttavat omalta osaltaan tähän asiaan, muta ei ylipainokaan asiaa auta. 
• Ajoittain verenpaineeni on ollut koholla.
• Välillä koen että aineenvaihduntakin on tästä johtuen "tukossa" tai sekaisin.
• Koen olevani kömpelömpi pulleana. 
• Olen väsyneempi ja siitä johtuen saamattomampi tiettyissä asioissa. Väsymys on ajoittaista.

Psyykkiset vaikutukset minulla ilmenevät: 

• Mielestäni en ole niin sosiaalinen ihminen kuin olin joskus ennen, varsinkin tuntemattomille ihmisille jutteleminen on ajottain haastavaa. Jännitän usein uusien ihmisten kohtaamista. Esimerkiksi kun menen koulutukseen, toivon että samaan koulutukseen tulee joku tuttu työkaveri.
• Olen epävarmempi ihminen, välillä on vaikea luottaa itseensä; tietoihin ja taitoihin. Epävarmuus ilmenee myös uusien ihmisten kohtaamisessa, en tunne oloani jotenkin kotoisaksi uusissa tilanteissa. 
• Olen myös huomannut että ylipaino on tehnyt minusta kateellisemman ihmisen tai ainakin luulen että se johtuu ylipainosta. Saatan olla pienistäkin asioista kateellinen. Onneksi tiedostan itse asiani ja koen sen kuitenkin olevan sellaista positviista kateutta. 
• Välillä häpeän itseäni, sitä minkä kokoinen olen. 
• Olen huomannut että olen herkempi ottamaan asioista itseeni. Kun joku tiuskaisee minulle tai vastaavaa otan sen henkilökohtaisesti. Olen aina ollut sellainen että otan asiat helposti itseeni mutta nyt tunnen sen ylikorostuvan. 
• Koen ylipainon vaikuttavan mielialaana, mieli on helpommin "maassa". Itsetuntoni on laskenut.

Tekstin tarkoitus ei ole mollata itseäni vaan tuoda esille asioita joitka koen tulleen ylipainoni myötä. Saan purkaa tuntemuksiani ja ajattelen että asioiden kirjoittaminen tänne, auttaisi minua elämäntapäremontissani eteenpäin:)

Laura: Kananmuna muffinit :)

Olin suunnitellut näiden tekemistä jo monta kuukautta :) Mutta en sitten jostain syystä ole saanut aikaiseksi. Tänään sitten päätin siivousurakan päätteeksi tehdä vielä eväät huomiseen samuvuoroon. Olin perjantaina ystävän kanssa kaupoissa, niin pitihän sitä ostaa muffinipelti ja uusi silikooninen pullasuti kananmuna muffinien tekemistä varten:)

Täytteeksi päätyivät tällä kertaa:

• 8 kananmunaa
• Noin 10 siivua kalkkunaleikkelettä
• 2 tomaattia
• Fetakuutioita
• Mausteina suola ja pippurisekoitus

Sutisin muffinipellin kolot oliiviöljyllä. Sen jälkeen pilkkosin täytteet ja laitoin kuppien pohjalle. Sekoitin kananmunat kulhossa johon lisäsin mausteet. Kaadoin munaseoksen kuppeihin täytteiden päälle :) Uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi. Muffinit lähtivät ihan hyvin irti, mutta osa kananmunasta jäi reunoihin aika kovin kiinni. Olisiko neuvoja miten näin ei tapahtuisi?
Hyvältä maistuivat :) Arvosana 9.

Laura: Kuulumisia :)

Heipppa pitkästä aikaa:) En oikein tiedä mistä aloittaa.
Kesäni meni ihan eritavalla kuin olin ajatellut, laihdutus ei ollut mielessäni juuri lainkaan. Kesän aikana kävin muutamia kertoja salilla ja lenkillä. Geokätköilyä harrastin joitakin kertoja ja marja/sienimetsässä tuli käytyä muutaman kerran (pakkanen on täynnä mansikoita, mustikoita, punaherukoita, sieniä, vadelmia ja omatekoisia mehuja). Syötyä tuli mitä sattui ja miten sattui. Kesän aqikana kiloja ei ole tullut takaisin kuin yksi, mikä on suuri ihme:) kroppani vain on löysemmässä kunnossa kuin ennen kesää jolloin kävin sännöllisesti salilla :(
Kun ei ole ollut säännöllistä liikuntaa huomaan polvi- sekä selkähartiaseudun vaivojen kiusaavan minua säännöllisesti.
Nyt olisi tarkoitus pikkuhiljaa alkaa liikkumaan, sekä syömään säännöllisesti ja terveellisesti. Olen viikonlopun aikana lueskellut muiden blogeja ja selaillut salaattireseptejä. Yhdet liikuntatreffitkin kaverin kanssa olen sopinut torstaille :)
Olen huomannut että oloni on usein hyvin melankolinen. Huomaan että kiinnitän huomioni useasti vain negatiivisiin asioihin. Pienikin vastoinkäyminen saa mieleni helposti apeaksi. Katselin tuossa jo netistä "positiivisen ajattelun opettelun " kirjoja joita voisin kirjastosta lainata, jos niistä olisi apua. Otan mielelänni myös vastaan vinkkejä asian tiimoilta, kertokaa vinkkejä ja auttakaa minua samaan mieleni positiivisemmaksi:)

Laura: Surun keskellä....

Minulla on suru-aika joten blogikin on viettänyt hiljaisuutta ja suru-aikaa. Kerroin loppuvuodesta että lähipiiristäni ihminen on sairastunut vakavasti. Alussa tiedettiin jo että parannuskeinoa ei ole, mutta hoidoilla saataisiin "ostettua lisäaikaa". Hoidot tehosivatkin alussa ja iskä sai viettää suhteellisen normaalia elämää. Käytiin paljon kätköilemässä yhdessä ja tehtiin välillä porukassa ruokaakin:) Touko- kesäkuun aikana tilanenne paheni yllättäen ja syöpä levisi. Tilanne tuli yllätyksenä koska isäni oli kuitenkin ollut koko sairauden ajan suhteellisen hyväkuntoinen. Lääkärin sanoin "syöpä pääsi leviämään salakavalasti koska mies oli niin hyväkuntoinen.
Kesäkuun loppupuolella isäni nukkui ikuiseen uneen vähän päälle kuusikymppisenä, mielestäni aivan liian nuorena. Tähän astisen elämäni kovin paikka :( Suru, tuska ja ikävä on suunnaton, sitä ei pysty edes sanoin kuvailemaan.  Sitä ihminen ajattelee sinisilmäisenä että omat vanhemmat elää vanhaksi asti.
Iskä oli avulias ihminen, aina valmis auttamaan minua ja muitakin jotka hänen apuaan tarvitsivat. Iskä järjesti välillä omat menonsa sen mukaan että pystyi muita auttamaan. Hän oli kova korjaamaan ja rakentamaan kaikenlaista. Ja saikin aina toteuttaa minun keksimiäni rakennuspuuhia. Iskä osasi korjata melkein kaiken eli hän oli kätevä käsistään. Iskä oli suorapuheinen mies, ei mikään turhan höpöttöjä. Hän kuitenkin tykkäsi keskustella ihmisten kanssa ja tuli toimeen melkeimpä kenen kanssa tahansa.
Iskälle pystyi aina soittamaan ja hän osasi välillä jopa puhelimessakin neuvoa miten jokin asia hoituu. Muistan erään puhelun hänelle kun olin ystäväni luona ja kokosimme hänelle sellaista veneen mallista riippukeinua jossa piti kiristää muttereita ym. Soitin isälleni kysyen "mulla on nyt kädessä räikkä ja tällanen keppi missä on holkki, miten saan näillä kiristetty?" Ja iskä tiesi mitä tarkoitin ja neuvoi miten saatiin kiristettyä mutterit ym. mitä ikinä ne olikaan. Ystävät nauroivat katketakseen vieressäni, ihan vaan sitä miten puhuttiin puhelimessa:)
En tiedä koska pystyn poistamaan hänen numeronsa puhelimestani, ehkäpä sen aika tulee sitten joskus. Ystäväni sanoi että siihen tulee oma aikansa, hän on ollut samassa tilanteessa muutamia vuosia sitten.
Minulla on ystäviä jotka ovat menettäneet isänsä ja heiltä olen saanut hyvää vertaistukea. Toki muutkin ovat tukeneet minua.  

"Enkelit valkoiset taivaalta tuolta, pitäkää iskästä hyvää huolta <3 Halauksin isin pikkutytär"

Mietin kauan että kirjoitanko asiasta blogiin, mutta päätin että jos kirjoittaminen auttaisi minua jotenkin. Kun sain tämän tekstin valmiiksi, mietin tuliko kaikki kirjoitettua mitä halusinkin sanoa. Ainakin tällä erää tuli.