Miten olen muuttunut liikkujana?

Kouluaikoina en tykännyt juurikaan liikunta tunneista. Inhosin suurimpaa osaa lajeista joita koululiikuntaan kuului. Tykkäsin lähinnä pesäpallosta, sählystä ja talvella luistelusta. 

Harrastin lapsesta- aikuiseksi partiota jossa liikuntaa tulee suunnistuksen ja vaellusten muodossa. Lenkkeily ja metsässä samoilu onkin ainoat lajit jotka ovat kulkeneet mukanani lapsesta tähän ikään saakka. 

Kun menin 18-vuotiaana hoitotyöhön, työkavereiden ja työpaikan liikuntarahan houkuttelemana liityin kuntosalin jäseneksi. Jolloin kokeilin lähes kaikkia ryhmäliikuntatunteja ja kuntosalia satunnaisesti. Joten lähes 18 vuotta on ollut jonkun kuntosalin jäsenyys taskussa, joitakin pieniä taukoja on ollut. Laskujeni mukaan olen ollut viiden eri kuntosalin jäsen tänä aikana. Olen maksanut joitakin kuukausia aivan turhaan jäsenyyttä näiden vuosien aikana. Olen harrastanut kuntoilua säännöllisen epäsäännöllisesti siis 18 vuotta ja välillä maksanut jäsenyydestä turhaankin. Viimeiset kymmenen vuotta olen käynyt vain kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunnit ovat saanet jäädä unholaan. Olen treenannut vuosia sillä fokuksella että haluan laihtua. Innostun helposti ja toisaalta yhtä nopeasti kiinnostukseni lopahtaa. Voin treenata kuukausia intensiivisesti, kunnes sairastun ja sen jälkeen kiinnostus lopahtaa helposti. Sama kaava on toistunut monta kertaa. Yhteenvetona voisin todeta että loppujen lopuksi olen treenannut aika päämäärättömästi. 

Tässä lyhyesti taustaani liikkujana, jonka jälkeen kerronkin miten olen muuttunut liikkujana. 

• Osaan vihdoin kuunnella kroppaani ja annan sen palautua rauhassa. Välillä tietenkin harmittaa että palautuminen saattaa kestää ja lihakseni ovat kipeät. 
• En pakota itseäni liikkumaan, vaan liikun fiiliksen mukaan. Ennen pakotin itseni liikkumaan ja menin väkisin esimerksiksi salille. Se ei tuonut hyvää oloa eikä ollut kivaa , joten ei treenikään kulkenut. 
• Harrastan lajeja joista tykkään! Tällä hetkellä ne ovat kävely, mäkikävely, pyöräily ja ulkokuntosali. 
• Liikun koska se tuo hyvän olon ja parantaa terveyttäni. En päämääränäni että haluan laihtua (tottakai toivon että niin tapahtuu sivuotuotteena)
• Lähden 20min pyörälenkille jollen jaksa silloin enempää. Ennen jätin sen tekemättä, koska niin lyhyt liikuntasuoritus on aivan turhaa. 
• Olen oppinut lisäämään liikuntaa pikkuhiljaa. Ennen aloitin turhan kovaa ja liian monta kertaa viikossa, joten kiinnostus lopahti herkästi. 

Siinä mieleeni tulevia ajatuksia miten olen muuttunut liikkujana. Viimeiseksi haluan vielä mainita asian jota en ole saanut muutettua itsessäni ja jonka haluaisin muuttua. Vertaan itseäni herkästi toisiin: Miten toinen jaksaa enemmän? Miten toisilla on parempi kunto? Miten toiset palautuvat liikunnasta nopeammin (varsinkin tätä mietin liian usein)? Miten toisen kunto nousee nopeammin?

Tiedän ettei saisi ikinä verrata itseään kehenkään toiseen, mutta silti sitä vain tulee tehtyä. Tiedän että olemme yksilöitä ja kehitymme yksilöllisesti. Silti se ei saa minua vertaamatta itseäni muihin....... ainakaan vielä.