Nyt seuraa kunnon itkupotkuraivarit...

Kävin tänään mäkikävelemässä pitkästä aikaa. Se mikä minut sinne ajoi oli uudet lenkkikengät jotka tilasin XXL verkkokaupasta. Asicsen Gel- Nimbus 20 2E, tuo 2E tarkoittaa että kengät on tarkoitettu leveämmälle lestille. Googlettelin leveämpi lestisiä lenkkareita ja nämä osuivat silmääni keskustelupalstalta useampaan otteeseen. Kyseiset kengät on miesten kengät, mutta se ei minun menoani haitannut. Näin ekan lenkin perusteella nämä tuntuivat parhaimmilta lenkkareilta ikinä leveään lättäjalkaani. Ihanaa että on alettu tekemään lenkkareita lättäjaloillekin. Ja mikä ihaninta, ne on mustat <3 Kengistä näkyi sukat melkein läpi joten tuuletuskin pelaa hyvin!

Syy miksi vaihdoin lenkkarit, olivat se että penikat ja pohkeeni kipeytyivät lenkillä. Olen nyt muutaman viikon lenkkeillyt 3xviikossa. Penikkojan kipeytyminen on minulle tyypillistä tauon jälkeen kun aloitan lenkkeilyn. 

Olen saanut aikoinani apua jalkojen turpoamiseen lenkin aikana ja penikka/pohje kipuun Zeropointin kompressiosäärystimistä. Nämä saa jalat tuntuamaan keveämmiltä lenkin aikana ja palautuminen nopeutuu. Laitan ne jalkaani n.puoli tuntia ennen lenkkiä ja pidän lenkin jälkeen niitä jalassa ainakin samanmoisen. Nyt nämäkään ei auttanut vaivaani joten totesin että on aika ostaa uudet lenkkarit. Ensimmäisen lenkin perusteella voisin todeta että kengistä se johtui, koska nyt eivät sattuneet penikat yhtään ja aikaisemmin ne sattuivat joka askeleella. 

Ostin kahdet uudet säärystimet pinkit ja limen vihreät jo jokin aika sitten Intersportin nettikaupasta tarjouksesta. Ne ovat lojuneet kaapissa jo puolisen vuotta, ainakin.

Olenkin tällä hetkellä aika innostunut lenkkeilystä ja ulkokuntosalista, koska siinä saa samalla raitista ilmaa. Sekä lenkkeily polttaa enemmän kaloreita kuin esimerkiksi kuntosali. 

Tätä mäkeä tarpoessani, iski kunnon itkupotkuraivarit. Hammasta purren jatkoin vain eteenpäin.

 Ainoa syy miksi jaksoin tämän kyseisen mäen tarpoa viisi kertaa, oli serkkuni Emma. Hän istui olkapäälläni ja kehoitti että aloita siitä että menet tämän mäen viisi kertaa. Meinasin luovuttaa jo ensimmäisellä kerralla, kun henkeni  suoraan sanoen salpautui huohotuksesta. Emma hoki korvaani että "sie pystyt siihen". Muistan kun Emma teki tämän kanssani muutama kesä sitten ja kannusti jatkamaan kun halusin lopettaa. Emma kehui katsoessani sykemittariani että "sie palaudut kuitenkin nopeasti". Se lämmitti mieltäni jo silloin, koska sykkeeni on aina noussut todella herkästi. "Urheiluhullu" serkkuni onkin esiintynyt muutamia kertoja blogissani ennenkin.

Syy miksi sain ne itkupotkuraivarit oli seuraavanlainen: minua harmitti kun kuntoni on niin heikko ja hengästyn niin helposti. Henki meinaa salpautua kun syke nousee sinne 160-170  (syke nousee herkästi sinne), huohotan ja huohotan sekä mieleni tekee lopettaa heti. Nolottaa että hengästyn niin helposti ja kuntoni ei tahdo kestää. Jalat eivät kuitenkaan hapota, mutta henki ei tunnu kulkevan. Pyrin kuitenkin keskittymään hengitykseeni jotta en pidättäisi sitä suorituksen aikanan. Edellä olevista johtuen tulee tunne  että olen niin huono ja heikko. Tuntuu että yritän ja yritän liikkua - tuloksia ei kuitenkaan synny ja kuntoni ei tunnu nousevan. 

Tiedän että tämä kuulostaa tyhmältä ja että olen niin hyvässä kuin pahassa "kaikki minulle heti tyyppiä". Kunto pitäis nousta heti ja samassa syssyssä laihtuakin ainakin 5kg. En malta odottaa tuloksia, enkä malta olla tarpeeksi pitkäjänteinen. Mistä saisin sen maltin itselleni?

Olen oppinut jo vuosien varrella itsestäni että minusta ei ole noudattamaan "Fitness" ruokavalioita joissa mussutetaan puuroa, rahkaa, riisiä+kanaa, makaronia+jauhelihaa ym. Liian yksitoikkoinen ruokavalio ei sovi itselleni. A. kyllästyn enkä pysty syömään niitä ja B. tiedän etten halua  noudattaa niitä loppuelämääni C. en ole tähtäämässä kisalavoille vaan haluaisin järkevästi saada painoa pois ja kuntoni paremmaksi. 

Tiedän myös että minun täytyy liikkua sen mukaan joka tuntuu sillä hetkellä parhaalta, ja tällä hetkellä se on lenkkeily. Tykkään myös liikkua fiiliksen mukaan, se tuo minulle parhaiten mielihyvää ja jaksan paremmin liikkua sen mukaan. 

En pysty enkä halua tehdä asioita väkisin, en liikunnan enkä ruokavalion suhteen. Se on liian monta kertaa jo kokeiltu, eikä ole toiminut. Kiinnostus on lopahtanut ja  kilot on tullut korkojen kanssa takaisin.

Kuulostaako tämä siltä että haluan kaiken, mutten ole valmis tekemään kuitenkin tarpeeksi? Toivon rehellisiä mielipiteitä. 

Mäkiharjoituksen kesto 40min, Matka 1.57km, Keskisyke 141, Maksimisyke 172, Kalorit -384, rasvan osuus kaloreista 28%, keskinopeus 2,4km/h ja maksminopeus 5,3km/h. Sekä nousun korkeus 95m. Tiedot tarjosi Polar M400 ja sykevyö H10.