Laihduttaminen kyllästyttää ajottain, pursuaa korvista ulos oikein huolella.
Yritän jotenkin listata asioita miksi juuri näin pääsee käymään. Tämäkin postaus tulee siis listan muodossa. Minulle vaan on usein helpompi mieltää asiat listan/taulukon muodossa ja sen on varmasti moni muukin pistänyt merkille:)
Kun laihduttaminen kyllästyttää, johtaa se helposti repsahduksiin, joka johtaa siihen että laihduttaminen ei onnistu ja paino ei tipu. Oravanpyörä on valmis. Nämä asiat kulkevat usein käsi kädessä siksi pohdinkin asioita samassa postauksessa.
- Liian pitkät ateriavälit, silloin tulee helposti herkkujan ja roskaruuan mieliteot. Silloin kyllästyttää alkaa tekemään ruokaa, jollei sitä satu kaapissa olemaan valmiina. Vaikka terveellistä ruokaa olisikin valmiina, usein kroppa huutaa tuolloin herkkuja ja roskaruokaa.
- Itseltäni ainakin puuttuu pitkäjänteisyyttä, joka viikko painon pitäisi pudota. Jos tulee viikkoja ettei paino putoa, tekee samantien mieli heittää hanskat tiskiin ja alkaa vetämään herkkuja napaani "koska en kuitenkaan laihdu periaatteella".
- Välillä tulee se "hällä väliä" fiilis että ihan sama, haluan syödä mitä tykkään. Enkä koko ajan miettiä mitä laitan suuhuni.
- Useasti käy niin että ruoka, paino ja laihdutus hallitsee liikaa ajatuksia eli tulee STRESSI asiasta. Kun paino ei tipu, itselläni syntyy hyvin helposti asiasta stressi. Pidän painoa laihtumiseni mittarina vaikka olen mittanauhallakin ottanut mitat itsestäni.
- Kun herkkuja on tarjolla töissä, kaupassa, kylässä. Houkutuksilta kieltäytyminen on välillä erittäin haastavaa - välillä taas helpompaa. Joskus kun olen menossa kylään kerron ystävälleni jo valmiiksi että en syö tällä hetkellä herkkuja.
- Yksinkertaisesti ruoka on vaan niin hyvää, joten sitä tulee syötyä liikaa. Sekä otettua lisää vaikkei olisi välttämättä enää nälkä.
- Mieliteot kasvavat liian suureksi.
Mä voin allekirjoittaa kaikki noi kohdat. Edellisellä kerralla tuli koettua kaikki noi useaan kertaan ja ne tulee vastaan tälläkin kerralla. Onneksi niistä voi päästä yli :) Pitäisi vaan löytää keinoja siihen, että jaksaisi tsempata silloinkin, kun on oikeasti monenlaisia vaikeuksia samaan aikaan. Mutta ei ihminen aina jaksa kaikkea ja sen kanssa on vain elettävä.
VastaaPoistaTotta puhut...
PoistaHuh, ihan kuin olisit ottanut minun päästäni nämä kohdat, kuulostaa kyllä niin tutuilta! Hyvin olet saanut puettua sanoiksi nämä jutut!
VastaaPoistaMiten MahaMaaliskuu on sinulla mennyt? :) Mukavaa viikonloppua!
Kiva kuulla että muillakin on samoja ajatuksia ettei tarvitse yksin olla ajatustensa kanssa:)
PoistaMahaMaaliskuu sujuu suhteellisen hyvin, yhdet treenit jäi väliin kun olin sormen takia siellä päivystyksessä ja toiset unohdin ihan tyystin. Hyvin on vielä jaksanut tehdä ne ja lankuttaakin:)
Miten sulla sujuu Vanessa?
-Laura-
Allekirjoitan myös! Ja voin sanoa jo sen 22kg pudottaneena ja vielä sitä vikaa kymppiä yrittäessäni saada pois, että näitä ajatuksia tulee edelleen ja varsinkin tällä vikalla kympillä kun paino ei todellakaan putoa enää perus lenkkeilyllä mihinkään. Että alku on helppoa kuin heinän teko, mutta loppu ei todellakaan :D Tsemppiä! Asioiden tiedostaminen on yksi niistä seikoista joilla pääsee pitkälle ja itselleni on ehkä ollut siunaus se, että jos huomaan ressaavani liikaa painoa, niin höllään vähän. En vedä övereitä, mutta vähän höllään ja annan itseni hengähtää niin jaksaa taas rutistella.
VastaaPoistaOn mukava kuulla että muillakin on samoja ajatuksia.
PoistaItse en ole koskaan päässyt tuohon vikaan kymppiin, mutta kuullut juuri että ne on vaikiammat kilot saada pois.
Itsellä on sellanen tasainen vaihe nyt menossa, en ole jalan takia päässyt liikkumaan niin ruokailutkin ovat olleet hieman niin ja näin. Jalkapöydässä oli rasitusvamma, nyt alkaa olemaan kunnossa ja huomenna meinasin kokeilla salille menoa. Luulen että ruokailutkin lähtee taas korjaantumaan kunhan pääsen liikkumaan.
-Laura-